Skip to content

Uusi varhaiskasvatuslaki ei korjaa todellisia ongelmia

Kolumni on julkaistu 4.5.2018 Omalähiö-lehdessä.

Viime syksynä lähdin kiertämään alueemme päiväkoteja ja tutustumaan varhaiskasvatuksen toimintaan. Lahdessa Kanervan, Tenava-Tonttilan, Humpulan päiväkodeissa ja aina Kanta-Hämeen Turengissa saakka vieraillessani vaikutuin varhaiskasvatuksen henkilöstön ammattitaidosta ja omistautumisesta työlleen. Viesti päiväkotien työntekijöiltä tällä hetkellä käytävään keskusteluun hallituksen esityksestä uudeksi varhaiskasvatuslaiksi oli hyvin yhteneväinen: lakiesitys ei ratko varhaiskasvatuksen todellisia ongelmia.

Laadukkaan varhaiskasvatuksen järjestäminen on investointi tulevaisuuteen. Se auttaa lasten kasvattamisessa ja yksilöllisten vahvuuksien rakentamisessa yhdessä perheiden kanssa. Lasten päivähoidon kokonaisuus on suomalaisen sosiaalipolitiikan ytimessä, jolla on myös talouspoliittinen merkityksensä. Jotta Suomen työllisyysastetta kyettäisiin nostamaan nykyisestä, on yhä useamman isän ja äidin pystyttävä käymään päivätyössään, jolloin myös päivähoidon tarve entisestään kasvaa.

Järjestämällä päivähoidon ja varhaiskasvatuksen kestävällä tavalla – osaavan henkilöstön varmistaen – pidetään huolta myös siitä, että elinkeinoelämä saa käyttöönsä osaajia kansakunnan yhteisen hyvän rakentamiseen. Tämän tulisi olla yhteiskunnan kaikkien osapuolten yhteisen intressin mukaista. Tavoitteen toteuttamiseksi ei tulisi asetella vastakkain julkisia ja yksityisiä palveluntuottajia, joita molempia tarvitaan varhaiskasvatuksessa.

Vaikka uuden varhaiskasvatuslain tavoitteet ovat itsessään kannatettavia, liittyy lain sisältöön monia merkittäviä ongelmia. Puuttumalla päiväkotien henkilöstön pätevyysvaatimuksiin lakiesitys jättää korjaamatta ne epäkohdat, jotka kaikkein eniten kaipaavat muutosta. Nämä ongelmat kumpuavat suoraan päiväkotien arjesta ja ovat tälläkin hetkellä laajasti tiedossa varhaiskasvatuksen parissa työskenteleville.

Henkilöstön jaksaminen, ylisuuriksi kasvaneet ryhmäkoot ja varhaiskasvatuksen alimitoitetut resurssit ovat todellisia epäkohtia, joita varhaiskasvatuslaillakin tulisi ratkoa. Alalla tehtävän työn arvostus ja palkkaus eivät myöskään kohtaa tällä hetkellä. Siitä kertoo myös alaa tällä hetkellä vaivaava merkittävä työvoimapula. Näiden tosiasioiden tunnustamiseen ja ongelmien korjaamiseen on riitettävä rohkeutta myös päättäjiltä.

Kun aidosti arvostamme päivähoitoa ja näemme sen mahdollistavien ammattilaisten merkityksen, tulee varhaiskasvatukseen kohdistettavien resurssien olla myös kunnossa. Lainsäädännön tulee olla sellaista, että se huomioi niin palveluiden järjestäjien, käyttäjien kuin tuottajienkin näkökulmat. Hallitukselta olisikin nyt viisainta vetää pois esityksensä varhaiskasvatuslaiksi ja valmistella se huolellisemmin myös henkilöstön mielipiteet paremmin huomioiden.

Mika Kari
Kansanedustaja (sd.)
Lahden kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja

Comments are closed.