Skip to content

Posts from the ‘Uncategorized’ Category

Lahden kaupungin tervehdys Hennala 1918 muistojuhlassa

Lahden kaupungin tervehdys Hennala 1918 muistojuhlassa 10.5.2018

Arvoisa rouva varapuhemies, herra arkkipiispa, hyvä yleisö!

Lahden kaupungin puolesta minulla on kunnia tuoda kaupungin tervehdys tähän arvokkaaseen muistojuhlaan. Haluan samalla kiittää kaikkia teitä vapaaehtoisia, jotka olette osallistuneet Hennala 1918 -muistojuhlan toteuttamiseen.

Hyvä juhlayleisö,

Ensimmäinen maailmansota käynnisti koko maanosan tulevaisuuteen merkittävästi vaikuttaneen tapahtumien vyöryn. Sota oli keskeinen tekijä vallankumouksen puhkeamiseen Venäjällä, joka osaltaan antoi tilaa toiveille Suomen valtiollisen itsenäisyyden syntymiseen.

Kun itsenäisyys vihdoin kävi toteen, vaihtui oraalla ollut toiveikkuus suurimmaksi vastoinkäymiseksi jonka kansakunta voi milloinkaan kohdata. Syttyi sisällissota. Veljet kääntyivät asein omia veljiään vastaan.

Sisällissotaan johtaneiden tapahtumien aikaan Lahden kaupunki oli vasta seitsemän vuotta aikaisemmin, vuonna 1905, saanut Venäjän tsaari Nikolai toiselta kaupunkioikeudet. Kaupungissamme asui sisällissodan syttyessä arviolta 5 000 asukasta. Tänne oli jo ehtinyt valmistua ympärillemme levittäytyvä Hennalan varuskunta, joka rakennettiin alun perin 1910-luvulla venäläiseksi varuskunnaksi. Varuskunnan perustamisen tarkoituksena oli tuoda suojaa Helsingin ja Pietarin kaupungit yhdistävälle radalle. Venäjän vallankumous ja sisällissotamme kirjoittivat Hennalan tulevaisuuden toisin.

Sisällissodan taistelujen päätyttyä varuskunta-alue toimi vankileirinä, jossa pidettiin vangittuina yli 10 000 sodan hävinneen punaisen osapuolen punavankia. Meille tämän päivän suomalaisille voi olla vaikeaa kuvitella sitä, millaisessa todellisuudessa sata vuotta sitten täällä elettiin. Sisällissodan veristen jälkiselvittelyjen aikana koettiin kansakuntamme historian synkimmät ajat, jotka ovat painuneet kollektiiviseen tajuntaamme vankileirien, teloitusten, nälän, surun, sairauksien ja epätoivon muistikuvina.

Tänään, sata vuotta myöhemmin, koemme yhteistä myötätuntoa, nämä raskaat historiamme vaiheet kokeneiden ihmisten ja heidän läheisten puolesta. Jaamme tänään osaltamme heidän surunsa ja muistonsa.

Hyvä juhlayleisö,

Sisällissodan tapahtumia vasten on jopa hieman hämmästyttävää, miten nopeasti maassamme alkoi hitaasti, askel askeleelta aika, jonka saatossa luottamusta eri kansanryhmien välillä saatettiin alkaa taas rakentamaan. Monista kansanvaltaiseen järjestelmäämme kohdistuneista paineista huolimatta yhteiskuntajärjestyksemme säilyi demokraattisena.

Sen ensimmäinen osoitus oli, että jo vuonna 1926 tasavaltamme pääministerinä saattoi toimia sisällissodan hävinnyttä osapuolta edustanut sosialidemokraatti Väinö Tanner. Kansakunta löysi lopulta toisensa, kun sisällissodan kokeneiden vanhempien omien poikien oli käytävä talvisodassa taisteluun itsenäisyyttämme uhannutta ulkoista vastustajaa Neuvostoliittoa vastaan.

Hyvä juhlayleisö,

Historiamme kertoo meille sen, miten tärkeää on vaalia kansallista yhtenäisyyttä. Vuoden 1918 sisällissota pystytään tänään näkemään historiallisena tapahtumana, jossa taistelujen molempia osapuolia yhdisti halu vapauteen, elämän edellytysten parantamiseen ja toivo paremmasta huomista.

Itsenäisyytemme 100-vuotis juhlavuoden kansallinen Yhdessä-teema on tärkeä avain myös sisällissodan muistovuoteen. Vain yhdessä tekemällä, ymmärtämällä toisiamme ja sovintoon pyrkimällä voimme pitää huolta siitä, että kansakuntamme selviytyy myös tulevista haasteistaan.

Lahden kaupungin puolesta toivotan Teille kaikille hyvää muistojuhlapäivää ja tulevaa kesää.

Uusi varhaiskasvatuslaki ei korjaa todellisia ongelmia

Kolumni on julkaistu 4.5.2018 Omalähiö-lehdessä.

Viime syksynä lähdin kiertämään alueemme päiväkoteja ja tutustumaan varhaiskasvatuksen toimintaan. Lahdessa Kanervan, Tenava-Tonttilan, Humpulan päiväkodeissa ja aina Kanta-Hämeen Turengissa saakka vieraillessani vaikutuin varhaiskasvatuksen henkilöstön ammattitaidosta ja omistautumisesta työlleen. Viesti päiväkotien työntekijöiltä tällä hetkellä käytävään keskusteluun hallituksen esityksestä uudeksi varhaiskasvatuslaiksi oli hyvin yhteneväinen: lakiesitys ei ratko varhaiskasvatuksen todellisia ongelmia.

Laadukkaan varhaiskasvatuksen järjestäminen on investointi tulevaisuuteen. Se auttaa lasten kasvattamisessa ja yksilöllisten vahvuuksien rakentamisessa yhdessä perheiden kanssa. Lasten päivähoidon kokonaisuus on suomalaisen sosiaalipolitiikan ytimessä, jolla on myös talouspoliittinen merkityksensä. Jotta Suomen työllisyysastetta kyettäisiin nostamaan nykyisestä, on yhä useamman isän ja äidin pystyttävä käymään päivätyössään, jolloin myös päivähoidon tarve entisestään kasvaa.

Järjestämällä päivähoidon ja varhaiskasvatuksen kestävällä tavalla – osaavan henkilöstön varmistaen – pidetään huolta myös siitä, että elinkeinoelämä saa käyttöönsä osaajia kansakunnan yhteisen hyvän rakentamiseen. Tämän tulisi olla yhteiskunnan kaikkien osapuolten yhteisen intressin mukaista. Tavoitteen toteuttamiseksi ei tulisi asetella vastakkain julkisia ja yksityisiä palveluntuottajia, joita molempia tarvitaan varhaiskasvatuksessa.

Vaikka uuden varhaiskasvatuslain tavoitteet ovat itsessään kannatettavia, liittyy lain sisältöön monia merkittäviä ongelmia. Puuttumalla päiväkotien henkilöstön pätevyysvaatimuksiin lakiesitys jättää korjaamatta ne epäkohdat, jotka kaikkein eniten kaipaavat muutosta. Nämä ongelmat kumpuavat suoraan päiväkotien arjesta ja ovat tälläkin hetkellä laajasti tiedossa varhaiskasvatuksen parissa työskenteleville.

Henkilöstön jaksaminen, ylisuuriksi kasvaneet ryhmäkoot ja varhaiskasvatuksen alimitoitetut resurssit ovat todellisia epäkohtia, joita varhaiskasvatuslaillakin tulisi ratkoa. Alalla tehtävän työn arvostus ja palkkaus eivät myöskään kohtaa tällä hetkellä. Siitä kertoo myös alaa tällä hetkellä vaivaava merkittävä työvoimapula. Näiden tosiasioiden tunnustamiseen ja ongelmien korjaamiseen on riitettävä rohkeutta myös päättäjiltä.

Kun aidosti arvostamme päivähoitoa ja näemme sen mahdollistavien ammattilaisten merkityksen, tulee varhaiskasvatukseen kohdistettavien resurssien olla myös kunnossa. Lainsäädännön tulee olla sellaista, että se huomioi niin palveluiden järjestäjien, käyttäjien kuin tuottajienkin näkökulmat. Hallitukselta olisikin nyt viisainta vetää pois esityksensä varhaiskasvatuslaiksi ja valmistella se huolellisemmin myös henkilöstön mielipiteet paremmin huomioiden.

Mika Kari
Kansanedustaja (sd.)
Lahden kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja

Yhteisöllisyys tukee hyvinvointia

Kolumni on julkaistu Omalähiö-lehdessä 16.2.2018

Hallituksen ajaman maakunta- ja sote-uudistuksen toteutuessa moni asia muuttuu. Uudistuksen jälkeen kuntien yhdeksi keskeisimmistä tehtävistä nousee asukkaidensa hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Koko kunnallinen hyvinvoinnin edistämisen kokonaisuus on hyvin laaja ja monelta osin vielä määrittelemättä.

Se on kuitenkin jo nyt selvää, että kuntien täytyy jatkossa aikaisempaa enemmän ottaa vastuuta eri ikäisten asukkaidensa hyvinvoinnin ja terveyden tukemisesta. Lupaukset hyvinvointiin panostavasta kunnasta eivät voi jäädä vain korulauseiksi, siksi tarvitaan myös konkreettisia tekoja ja taloudellisia satsauksia.

Tutkitusti ihmisten yhteisöllisyys tukee yksilön terveyttä ja arjessa jaksamista. Suomenruotsalaiset ovat tässä suhteessa aivan omassa luokassaan. Heillä vilkas sosiaalinen kanssakäyminen ja tapakulttuuri ylläpitävät sellaista sosiaalista vuorovaikutusta, joka paitsi edistää yhteisöllisyyttä, myös torjuu yksinäisyyttä ja lisää odotettavissa olevaa elinikää.

Tämän päivän paradokseja on, että yksinäisyys lisääntyy samalla kun ihmiset elävät lähempänä tosiaan kuin koskaan aikaisemmin. Busseissa ja työpaikan lounasravintolassa istumme vieri vieressä puhumatta sanaakaan toisillemme. Kerrostaloissa ihmiset nukkuvat melkein rinnakkain vain asunnot toisistaan erottavat betoniseinät välissään. Samaan aikaan tuntuu, kuin emme milloinkaan olisi olleet näin kaukana toisistamme.

Tulevaisuudessa kunnat voivat tehdä paljon ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi tukemalla yhteisöllisyyttä. Osallisuuden ja kuntalaisten oman aktiivisuuden tukeminen ovat tässä työssä avainasemassa. Näin luodaan perustaa kestävälle ja sukupolvet yhteen kietovalle kanssakäymiselle.

Yksinkertainen keino, joilla kunnat voisivat tukea yhteisöllisyyttä, olisi riittävien ja laadukkaiden harrastetilojen turvaaminen muun muassa eläkeläisjärjestöjen ja urheiluseurojen toimintaan. Kohtuuttomat vuokrat eivät saa muodostua esteiksi harraste- ja viriketoimintaan. Kyse ei ole kunnalle merkittävästä kustannuserästä, sillä panostus maksaa itsensä takaisin kuntalaisten terveemmän elämän kautta.

Mika Kari
Kansanedustaja (sd.)
Yhteisöpedagogi (AMK)

Sosialidemokraattien ryhmäpuhe tiedustelulakien lähetekeskustelussa

Käyttämäni sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuhe käsiteltäessä hallituksen tiedustelulakipakettia eduskunnan lähetekeskustelussa 20.2.2018

Arvoisa puhemies!

Suomi tarvitsee uuden ajantasaisen tiedustelulainsäädännön. Turvallisuusympäristössämme tapahtuneiden muutosten ja uusien esiin nousseiden uhkien vuoksi me tarvitsemme lainsäädännön, joka vahvistaa turvallisuuttamme, mutta samalla kunnioittaa kansalaistemme perusoikeuksia.

Tiedustelulainsäädännön tulee olla kokonaisuudessaan huolellisesti valmisteltu ja lakien täytyy kunnioittaa oikeusvaltion periaatteita. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kansalaisten perusoikeuksien, kuten yksityiselämän ja viestinnän suojan toteutumiseen.

Katsomme tosiasioita silmiin – Terrorismin ja poliittisten ääriliikkeiden uhka koskettaa myös meitä suomalaisia. Kansallista turvallisuuttamme uhkaavien – ovat he sitten yksitäisiä ihmisiä tai valtiollisia toimijoita – täytyy tietää, että olemme valppaina ja puolustamme oikeuksiamme. Ja samalla kansalaisten on voitava luottaa siihen, että kansallisen turvallisuuden varjolla ei luoda yleistä urkintakoneistoa tai poliisivaltiota.

Tämän vuoksi sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee sellaista lakikokonaisuutta, jossa kansalaisen oikeudet turvallisuuteen ja yksityisyyteen ovat tasapainossa. Edellytämme lakien eduskuntakäsittelylle riittävää aikaa ja valiokunnissa tapahtuvalta käsittelyltä suurta huolellisuutta.

Arvoisa puhemies,

Hallituksen tiedustelulakipaketti – lähes 1000 sivua – pitää edelleen sisällään avoimia kysymyksiä, joihin kaikkiin pitää vastaus löytyä valiokuntakäsittelyssä.  Nostan jo nyt esiin kaksi eduskuntaryhmällemme erityisen tärkeää asiaa.

Ensimmäinen vaatimuksemme on, että eduskunnassa hyväksyttävä lainsäädäntö on täsmällistä ja tarkkarajaista, eikä saa mahdollistaa suomalaisten viestintään kohdistuvaa kohdentamatonta massavalvontaa. Haluamme myös varmuuden siitä, ettei esitetyllä perustuslain muutoksella tähdätä myöskään tulevaisuudessa kansalaisoikeuksien rajoittamiseen tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Toiseksi Supon koko toiminta on syytä saattaa asianmukaisen parlamentaarisen valvonnan piiriin – kokonaisuudessaan. Tämä yli kymmenen vuotta kestänyt Supoa koskeva keskustelu on nyt syytä saada päätökseen. Asian tärkeyttä korostaa se, että hallitus on tässä lakikokonaisuudessa esittämässä Supon toiminnan merkittävää muutosta: poliisiorganisaatio muuttuu tiedustelulaitokseksi. Parlamentaarista valvontaa siis tarvitaan – ei vain siihen, mitä tietoja ja miten kerätään vaan myös siihen, mihin näitä tietoja käytetään. Valvojilla pitää olla omat valvojansa.

Samalla eduskunnan tulee varmistaa, että perustettavaksi ehdotettujen tiedusteluvaltuutetun ja eduskunnan tiedusteluvaliokunnan toimintavaltuudet ja resurssit ovat riittävät. Kaikella vallalla on oltava kansanvallassa valvonta. Ei valtaa ilman valvontaa, ei viranomaisoikeuksia ilman vastuita.

Arvoisa puhemies,

Hallitus on ilmoittanut pyrkivänsä tiedustelulainsäädännön voimaansaattamiseen eduskunnassa kiireellisessä perustuslain säätämisjärjestyksessä.  Me sosialidemokraatit keskitymme nyt siihen, että esityksessä kansalaisten perusoikeudet taataan, tiedustelulaitoksille saadaan toimivaa valvontaa ja uudistuksen sisällöstä löydetään laaja parlamentaarinen yksimielisyys.

Perustuslakivaliokunnan on annettava tehdä säätämisjärjestystä koskeva arviointityönsä rauhassa. Kiireellisyydestä päätetään sitten, kun paketti on kasassa ja perustuslakivaliokunta on saanut ottaa asiaan kantaa. Asiat siis määrittävät aikataulun, ei toisinpäin. Tässäkään asiassa rattaita ei pidä laittaa hevosen eteen

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee pyrkimyksiä saada Suomelle tasapainoinen ja ajantasainen tiedustelulainsäädäntö. Luotamme siihen, että näin merkittävästä, aina perustuslakiin saakka ulottuvassa uudistushankkeessa kaikki puolueet ovat valmiita aitoon yhteistyöhön. Odotamme, että hallitus on kansallisesti tärkeässä asiassa valmis – jos eduskuntakäsittely antaa siihen aineksia – myös muuttamaan esitystään. Me sosialidemokraatit olemme valmiita rakentamaan yhteistä kantaa yli hallitus-oppositiorajan kuunnellen myös kansalaisia, kansalaisjärjestöjä ja asiantuntijoita.

 

SDP:n Kari: Suomi tarvitsee tiedustelulainsäädännön, jossa kansalaisten oikeudet turvallisuuteen ja yksityisyyteen ovat tasapainossa

Tiedote julkaistu 20.2.2018

SDP:n eduskuntaryhmän ryhmäpuheen hallituksen tiedustelulakiesitysten lähetekeskustelussa käyttänyt kansanedustaja Mika Kari pitää tärkeänä ajantasaisen tiedustelulainsäädännön säätämistä. Tiedustelulakien tulee paitsi vahvistaa kansallista turvallisuutta, myös kunnioittaa kansalaisten perusoikeuksia. Kari peräänkuulutti puheessaan tiedustelulakien eduskuntakäsittelyltä riittävää aikaa ja valiokunnissa tapahtuvalta yksityiskohtaiselta käsittelyltä suurta huolellisuutta.

─ Suomi tarvitsee ajantasaisen tiedustelulainsäädännön. Hyväksyttävä lainsäädäntö ei saa kuitenkaan mahdollistaa kansalaisten viestintään kohdistuvaa kohdentumatonta massavalvontaa. On myös saatava varmuus siitä, ettei esitetyllä perustuslain muutoksella tähdätä tulevaisuudessa kansalaisoikeuksien rajoittamiseen tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Lisäksi Supon koko toiminta on saatava asianmukaiseen parlamentaarisen valvonnan piiriin – kokonaisuudessaan, Kari linjasi ryhmäpuheessa.

Hallitus on ilmoittanut pyrkivänsä tiedustelulainsäädännön voimaansaattamiseen eduskunnassa kiireellisessä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Karin mukaan sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä keskittyy nyt siihen, että esityksessä kansalaisten perusoikeudet taataan, tiedustelulaitoksille saadaan toimivaa valvontaa ja uudistuksen sisällöstä löydetään parlamentaarinen yksimielisyys.

─ Perustuslakivaliokunnan on annettava tehdä säätämisjärjestystä koskeva arviointityönsä rauhassa. Kiireellisyydestä päätetään sitten, kun paketti on kasassa ja perustuslakivaliokunta on saanut ottaa asiaan kantaa. Asiat siis määrittävät aikataulun, ei toisinpäin. Tässäkään asiassa rattaita ei pidä laittaa hevosen eteen, Kari totesi ryhmäpuheessa.

Lisätiedot:

Mika Kari
Kansanedustaja (sd.)
Puh. +358503985601

Liipolan Siiri – erilainen sankari

Kolumni on ilmestynyt Omalähiö-lehdessä joulukuussa 2017.

Kiitos Omalähiö-lehden toimitukselle mahdollisuudesta aloittaa säännöllisenä kolumnistina itsellenikin tärkeässä Eteläisen Lahden lähiölehdessä. Olen ollut lehden lukija jo vuodesta 1978, jolloin lehti ilmestyi ensimmäisen kerran. Noin vuosina olin jo aloittanut koulutieni silloisessa Liipolan kansakoulussa.

Perheeni muutti niittyjen ja metsien Liipolaan 1970-luvun alussa. Kasvoin nuoreksi aikuiseksi Ostoskadulla, josta käsin sain todistaa Liipolan kasvua metsäisestä mäestä yli 5 000 asukkaan vireäksi kaupunginosaksi. Kyse oli juuri niistä vuosista, jolloin Lahti kasvoi voimakkaasti ja jonka alueella toimivat yritykset työllistivät huomattavan osan kaupungin vanhoista asukkaista sekä maalta kaupunkiin muuttaneista asukkaista.

Nuoruuteni Liipolasta on jäänyt parhaiten mieleen vahva yhteisöllisyys ja välittäminen. Lapsetkin kasvatettiin kotikadulla yhdessä naapuriperheiden kanssa. Muistan hyvin monet ystävieni kotien ruokapöydät, joissa vieraileminen ei tuohon aikaan ollut mitenkään tavatonta, vaan tavallista arkea.

Meidän taloyhtiössä asui yli 10 Mika-nimistä poikaa. Nimi taisi olla tuohon aikaan kovassa suosiossa, ainakin Lahdessa. Kun jonkun äiti tuli kesken pihapelien kutsumaan ”Mika syömään”, niin koko piha tyhjeni hetkessä.

Liipola oli jo tuolloin työläiskaupunginosa. Töihin lähdettiin kodeista kuka linja-autolla, polkupyörällä tai omalla autolla. Asko, Isku, Raute ja Upo olivat ajan suurimpia työllistäjiä. Työn tekemisen tärkeys ja työn arvostus olivat nekin iso osa liipolalaista arvo- ja asennemaailmaa.

Elämä 1970-luvun Liipolassa oli aika ajoin hyvin värikästä. Kaupunginosa oli eräänlainen sulatusuuni – kauempaa maalta muuttaneet etsivät paikkaansa ja Lahdessa pitkään asuneet kokivat kasvavan kaupungin paineet arjessaan. Moni haikaili myös pois, takaisin kotiseuduilleen entiseen elämäänsä.

Liipolan maamerkkien – ostoskeskusrakennusten – välissä sijainnut pieni ja vaatimaton nakkikioski tarjosi liipolalaisille ruumiin ja sielun hoitoa silloinkin, kun kasvavan kaupunginosan arki aiheutti kipuilua ja elämä näytti nurjaa puoltaan. Kioski jätti pysyvän muistijäljen useaan sukupolveen alueen asukkaista.

Nakkikioskin mieleenpainuvaksi teki sen kauppias Siiri. Hän jaksoi kuunnella kaikkia niitä liipolalaisia, jotka hänen puheilleen saapuivat – taustasta riippumatta. Arkiset ilot ja surut oli vaivatonta jakaa Siirin kanssa, joka pyyteettömästi antoi kaikkein arvokkaintaan, omaa aikaansa, perehtyessään ihmisten asioihin.

Siiri muisti asiakkaansa aina myös nimeltä. Usein vielä vuosienkin jälkeen kioskilla piipahtaneet saivat hämmästyä, miten juttu Siirin kanssa aina jatkui siitä, mihin se oli edellisellä kerralla jäänyt. Kohtaamiset muodostuivat yksinkertaisista asioista: kuulumisten kysymisestä ja arkisiesta myötäelämisestä.

Kun tänä päivänä puhutaan yhteisöllisyyden ja välittämisen tarpeesta yhteiskunnassa laajemmin, ajattelen Siiriä. Hänen kaltaisiaan erilaisia arjen sankareita on varmasti myös muualla Suomessa. Maamme itsenäisyyden juhlavuoden hengessä haluan nostaa kansakunnan kaapin päälle sankarien joukkoon Mannerheimin, Tannerin ja Kekkosen rinnalle myös nämä arkipäivän sankarit, tavalliset Siirit.

Tässä ajassa tarvitsemme lisää hänen kaltaisiaan sankareita, joilla riittää aikaa ja sydäntä läheisten murheille. Meistä jokaisella olisi varmasti heiltä vähän opittavaa. Pieni ele – hymy, tervehtiminen, halaus – ovat askeleita kohti yhteisöllisempää ja välittävää yhteiskuntaa, jossa kaikki voivat paremmin.

Mika Kari

Kansanedustaja (sd.)