Kolumni: Uusi Lahti -lehti 6.7.2011

Torstai 18.8.2011 klo 10:49 - Mika Kari

Pormestari

 

Muutamia vuosikymmeniä sitten Lahden kaupunkia johti pormestari, joka oli samaa aikaa kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja kaupunginjohtaja. Asemansa mukaan hän oli Lahden sekä poliittinen, että virkamieskunnan kiistaton johtaja. Tuohon aikaan niin Suomessa kuin ulkomaillakin, vannottiin johtamisjärjestelmissä keskitettyyn johtajuuteen, kun eräänlainen suljettu ”bolitbyroo” malli oli voimissaan. Yhdelle johtajalle ja hänen virkamiesesikunnalle annettiin kaupunginavaimet valtuustokaudeksi. Verrattuna tämän ajan johtamiseen ero on suuri, sillä nykyään kaupunginjohtaja on kuin kurkku purkissa, vakituisessa työsuhteessa oleva virkamies ilman poliittista valtaa. Politiikan tekemisen sijaan hänen merkittävimpänä tehtävänä on valmistella asioita kaupunginhallitukselle päätettäväksi. Kaupunginjohtaja on virkamiestenjohtajana kaupungintalolla ilman omaa äänioikeutta. Kaupunkilaisten silmissä vastuu tehdyistä päätöksistä jää pääasiassa politiikoille.

 

Kaupunginhallitusta johtaa poliittinen johtaja, vaaleilla valittu kaupunginvaltuutettu, jonka kaupunginvaltuusto valitsee kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi käytännössä neljäksi vuodeksi. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja on kiistatta Lahden merkittävin vaaleilla valittu luottamushenkilö. Hänen roolinsa on kaupunginjohtajan tehtävästä poiketen johtaa määräaikaisessa tehtävässään kolleegoita, muita valtuutettuja, joiden toimikausi on yleensä rajattu neljään vuoteen. Mikäli hän jotain suurta ja kaupunkilaisten kannalta merkittävää haluaa tässä ajassa saada aikaan, on hänen syytä toimia nopeasti, sillä neljä vuotta on politiikan almanakoissa lyhyt aika. Varsinkin kun ottaa huomioon tehtävään laitettavissa olevan viikoittaisen ajan, sen ettei kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävä ole ammatti, vaan lähinnä vakavasti otettava harrastus.

 

Aika on muuttuvaista sorttia. Milloin demokratiassa kaivataan suurta viisasta johtajaa ja milloin taas keskustelevaa, erilaisia mielipiteitä laajasti huomioivaa johtajuutta. Itse kuulun jälkimmäisen johtamistyylin kannattajiin, siitäkin huolimatta, että asioiden valmisteleminen on laajassa joukossa hitaampaa. Hitaus on kuitenkin hintalappu sitä, että tietoa päätösten taustaksi haetaan laajasti, sillä viisaus ei asu ainoastaan kaupungintalolla. Asiat valmistuvat päätettäväksi omaa tahtiaan; Jalkarannan sairaala, Kartanon kaava, toriparkki, matkakeskus, talousarvio seuraavalle vuodelle jne. Kaupungintalolla päättäjien silmissä vilisevät kymmenet ja sadat miljoonat eurot ja kaikki luottavat siihen, että joku tätä orkesteria lopulta johtaa. Meidän päättäjien olisi syytä välillä kysyä itseltämme, kuka kaupunkia lopulta johtaa, tai vaihtoehtoisesti ketkä?

 

Valta kaupungintalolla on jaettu virkamiesten ja luottamushenkilöiden kesken edellä mainituilla, valmisteluvallalla, äänioikeudella, toimenkuvalla ja resursseilla. Voisiko tätä vakiintunutta jakoa muuttaa? Uskon että voitaisiin ja että olisi myös syytä. Kuntarakenteita pohdintaan ja kuntia yhdistetään, mutta vahvimmat ja järkähtämättömimmät rajalinjat tuntuvat olevan kaupunkien hallintomallien sisällä. Virkamiehet vievät ja luottamushenkilöt luottaa. Olisikin syytä rohkeammin arvioida sitä, voisiko kaupunginjohtajan ja kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävät yhdistää pormestarin tehtäväksi. Tällöin lahtelaiset pääsisivät neljän vuoden välein valitsemaan valtuutettujen lisäksi myös Lahden politiikan suunnan. Mikäli suunta ei miellyttäisi, olisi kaupunkilaisilla taas neljän vuoden päästä uusi mahdollisuus äänestää kaupunkilaisten parhaaksi toimivasta pormestarista, luottamushenkilöiden ja valmistelevien virkamiesten yhteisestä johtajasta. 

 

Kaupungin johtamisjärjestelmää päivitetään tulevana syksynä. Toivottavasti tätä pormestarimallia pohditaan vakavasti. Edellisellä kerralla vuonna 2002, puheet pormestarista ohitettiin sivua kääntämällä. Olimme tuolloin vihkiytyneet nykyiseen käytössä olevaan toimialamalliin Espoon kaupungin kokemuksien pohjalta. Hallintoa ei tule muuttaa vain muuttamisen halusta. Muutoksessa tärkeintä on löytää suunta, sinne minne halutaan päästä. Minä haluan kansanvaltaisempaan suuntaan, jossa vastuut ja valta asuvat samassa kammarissa, kaupunkilaisten kasvojen alla.