Riihimäki, Hämeenlinna ja Lahti, laajan metropolialueen radanvarsikaupungit?

Torstai 3.3.2011 klo 23:07 - Mika Kari

Viime vuonna valmistuneessa Jyväskylän yliopiston tekemässä tutkimuksessa selvitettiin Helsingin metropolialueen uudistumiskykyä ja menestymisen edellytyksiä. Painoa ja mielenkiintoa tälle selvitykselle antaa se tosiasia, että Helsingin metropolialue on vajaan puolentoista miljoonan asukkaan elinympäristö, jossa syntyy 34 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Tällä alueella käytetään valtakunnan tutkimus- ja kehittämispanoksista noin 40 prosenttia. Suomen työvoimasta ylikolmannes työskentelee metropolialueella, joka syystä määritellään Suomen talouskasvun moottoriksi ja maan ainoaksi kansainvälisesti merkittäväksi suurkaupunkiseuduksi.

 

Suuresta ja merkittävästä asemastaan huolimatta, metropolilla ei ole virallista juridista asemaa eikä muodollista sisältöä. Maan nykyisen hallituksen toimet metropolipolitiikan synnyttämisessä eivät ole tuottaneet näkyviä tuloksia. Ilmassa on myös se, miten laajasti metropolipolitiikan heijastusvaikutukset huomioidaan pääkaupunkiseutua laajemmalla alueella.

 

Tutkimuksessa metropoli määriteltiin toiminnallisena alueena, ei niinkään hallinnollisena rakenteena. Metropolin ytimen muodostavat pääkaupunkiseudun suuret kunnat. Laajalla kehällä ovat huomattavasti pienemmät kymmenen ympäröivää kuntaa ja kaupunkia, johon kuuluvat Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti. Tältä metropolipolitiikka näyttää kartalla, mutta voisiko se näkyä yhteisenä politiikkana laajemmallakin alueella?

 

Matti Vanhasen 2 hallituksen toimesta maasta purettiin lääninhallinto järjestelmän ja synnytettiin moniportainen elinkeino-, liikenne-, ja ympäristöhallinto täydennettynä aluehallintoviranomaistehtävillä. Tämän rakenteen yhteyteen luotiin maahamme yhdeksän maakuntien yhteistoiminta-aluetta. Näiden tehtäviksi annettiin aluekehityslain mukaan maakunnan liitoilta ne tehtävät, jotka ovat alueen pitkäjänteisen kehittämisen kannalta merkittäviä, mm. alueiden kehittämiseen merkittävästi vaikuttavat suunnitelmat, jotka koskevat yhteistoiminta-aluetta yhteisesti.

 

Yhden edellä mainituista yhteistoiminta-alueista muodostavat Uudenmaan, Hämeen ja Päijät-Hämeen maakunnat. Yhteistoiminta tämän alueen sisällä kytkee metropoliin myös pääkaupunkiseudun kuntia etäisempiä alueita. Vaikka metropolipolitiikka asiatasolla kuuluukin vain pääkaupunkiseudun kunnille, olisi mielekästä pohtia miten metropoliseudun lähiympäristö voisi palvella pääkaupunkiseudun kasvupaineiden puskurina. Eduskuntavaalien jälkeen koottavan uuden hallituksen toivoisin nykyistä monipuolisemmin pohtivan mm. sitä, miten esim. Riihimäki, Hämeenlinna ja Lahti radanvarsikaupunkeina voisivat nykyistä tehokkaammin liittyä osaksi toimivaa metropolialueen työssäkäyntialuetta.

 

Tutkimuksessa viitataan siihen, että Helsingin metropolialueen kestävä yhdyskuntarakenne edellyttää rakentamisen ohjaamista lähemmäs nykyistä asutusta ja raideliikenteen asemia. Voisiko tämän näkökulman liittää metropolipolitiikan isoon kuvaan koskemaan myös Etelä-Hämettä?  Pääkaupunkiseudun kasvun hillitsemiseksi olisi mielekästä etsiä mm. asumisen osalta edullisimpien asumiskustannuksien kaupungeista helpotusta pääkaupunkiseudun pilviä hipoviin rakentamisen kustannuksiin. Hämeestä löytyy oikeita kaupunkeja myös pääkaupunkiseudun lähiöiden ja naapuri kylien asukkaille, vain reilun puolen tunnin junamatkan päästä, Helsingin sydämestä