Valmistumista ja keskeneräistä

Tiistai 8.2.2011 klo 23:57 - Mika Kari

Sain reilu kuukausi sitten, ennen joulua, suuren henkilökohtaisen projektini päätökseen. Valmistuin 1,5 vuoden opiskelun jälkeen Humanistisesta ammattikorkeakoulusta yhteisöpedagogiksi. Opiskelin perhe-elämän, työn ja yhteiskunnallisten tehtävieni lomassa, usein hyvinkin tiukan aikataulun paineessa. Todistukseni oli minulle joululahja, jonka itselleni valmistin ja suuri pitkäaikainen tavoitteeni. Tämä oli mahdollista monen läheisen ihmisen tuella, josta olen hyvin kiitollinen.

 

Vuoden vaihduttua edessä oli tammikuu, joka näin jälkeenpäin katsottuna oli koko työelämäni haasteellisinta aikaa. Kiirettä ja erilaisia asioita joita nykyinen työelämä on liiaksikin täynnä.  Työelämä vaatii aikaa ja paneutumista. Yhä useammin politiikan ja työelämän välillä on tehtävä myös valintoja. Varsin vaiettu tosiasia on se, että työelämän ja politiikan yhdistäminen kuntien johtavissa poliittisissa tehtävissä on epäinhimillisen rankkaa. Ahkeran ja tunnollisen johtavan poliitikon on venyttävä välillä mahdottomuuksiin, ollakseen samaan aikaan hyvä myös työelämässä. Aina tämä ei kuitenkaan onnistu, ja on pakko tehdä valintoja. Minulle tammikuu oli täyttä työtä, valitsin sen, että olen hyvä esimies ja työkaveri. Se avasi silmät, eläköön työelämä!

 

Kovan paineen keskellä tekemäni valinta ei ollut helppo, mutta se auttoi näkemään asioita taas toisella tavalla. Kunnallispolitiikassa johtavissa asemissa toimiminen on jo niin kovaa, että siitä on leikki kaukana. Tällä vauhdilla johtotehtävissä toimivat luottamushenkilöt eivät enää kauaa voi olla samaan aikaan työelämässä. Tämä kehitys tulee hyvin lyhyessä ajassa johtamaan siihen, että sellaiset työikäiset ihmiset joilla olisi myös annettavaa kunnallispolitiikassa, eivät enää rekrytoidu johtaviin luottamustehtäviin. Pätevyyden sijaan valintaperusteeksi tulee se, onko johtavalla poliitikolla aikaa hoitaa tehtäväänsä. Mikäli tähän kehitykseen ei tulla puuttumaan, on seurauksena kunnallispolitiikan tason totaalinen mahalasku.

 

Tuntuu helpottavalta kun olen saanut siirrettyä ajatukseni kirjalliseen muotoon. Siinä se on, mustaa valkoisella. Keskeneräistä vielä, mutta toivon todella, että asiaa aletaan kunnissa ja kuntayhtymissä pohtimaan.