Skip to content

Puhe Lahden kaupunginvaltuuston 2013-2017 viimeisessä kokouksessa

perjantai 19.5.2017 12:45

Arvoisat kaupunginvaltuutetut, kokouksiin osallistuvat viranhaltijat ja työntekijät, hyvät naiset ja herrat.

Nyt päättyvä valtuuston kokous on vaalikauden 2013-2017 viimeinen. Valtuustokauden päättäminen on aina eräänlainen tilinpäätös menneestä kaudesta ja orastava odotus uuden valtuustokauden käynnistymisestä, käytyjen kuntavaalien jälkeen. Poikkeuksellisen pitkä, neljän ja puolenvuoden mittainen, historiallinen valtuustokausi jää meille läsnä oleville muistiin monista päätetyistä asioista, mutta myös niistä valtuutettujen uusista tuttavuuksista ja ystävyyksistä, jotka kauden aikana ovat syntyneet. Valtuusto on kunnan korkein päätöksentekoelin mutta on hyvä muistaa, että se on myös yhteisö, jonka työskentelyilmapiirin- ja edellytysten ympärille päätöksentekokykymme pohjaa.

Tässä yhteydessä haluan korostaa valtuuston hengen ja yhteistyön merkitystä. Valtuusto on instituutio, jonka jokainen jäsen on tärkeä. Olemme kaikki yksilöitä ja tuomme yhteiseen päätöksentekoon kokemuksemme, oman aikamme, antaen samalla kasvot ja persoonallisuuden päätöksenteolle. Yhdessä työskentelemme kaikkien kaupunkilaisten hyväksi. On erittäin vaativaa olla kaupunginvaltuutettuna ajassa, jossa jaettavaa on vähän ja haasteita paljon. Siksi valtuuston ilmapiiriin kohdistuu paljon odotuksia, ei vain asioihin, vaan siihen poliittisen päätöksenteon kulttuuriin, jota edustamme valtuustoryhmissä ja valtuutettuina.

Mediaa seuratessa valtuustotyöskentelymme välittyy asioiden ja valitettavasti joskus myös asiattomuuksien kautta. Teemme kaikki joskus virheitä ja vääriä sanavalintoja, mutta toivon, että niistä myös otamme opiksi. Haluan valtuustotyöskentelystä nostaa esille myös ne valtuutetut, ylivoimaisen enemmistön, joka puurtaa lautakunnissa ja kaupunkilaisten parissa ilman sen suurempaa julkisuutta. Voin vakuutta, että ilman teitä, puurtajat, ei päätöksenteko onnistuisi.

Kulunut valtuustokausi jää historiaan Lahden kaupungin ja Nastolan kunnan yhdistymisen kautta. Vuodesta 2016 voimaan astunut kuntaliitos ja sitä ennakoinut yhdistymisvaltuusto, sulautti yhteen kuntiemme omat, vanhat valtuustot. Syntyi uusi 102-jäseninen Lahden kaupunginvaltuusto, joka suuresta koostaan ja myös kuntaliitokseen liittyneestä ymmärrettävästä kipuilusta huolimatta, teki päätöksiä suunnitelmallisesti ja yhteiseen hyvään pyrkien. Onnistumisiin voimme lukea, että puhumme jo meidän kaikkien yhteisestä kaupungistamme ja kaikille kaupunkilaisille yhteisesti. Yhdistymisen suurin tavoite olikin yhteisen tulevaisuuden rakentaminen, siinä työssä olemme hyvässä vauhdissa.

Valtuustosta ei kuntalaista tulisi nähdä vain päätöksenteon kohteena, vaan osallisina päätöksentekoon. Kuntalainen on myös päättäjä. Toivonkin, että uudella valtuustokaudella kaikkien asukkaiden osallistumismahdollisuuksia ja kuulemista osana demokraattista päätöksentekoa kehitetään edelleen. Lahden kaupunkia pitää kehittää yhtenä kokonaisuutena. Kaupungin keskustassa, Liipolassa, Ahtialassa, Rakokivessä, Uudessakylässä, maalla ja taajamassa, meillä Lahdessa.

Arvoisat valtuutetut.

Valtuustokauden aikana on ollut kuntaliitoksen lisäksi useita toimintaympäristön muutoksia. Valtakunnassa tehdään parhaillaan uutta ja laajaa kunnallista itsehallintoa muokkaavaa lainsäädäntöä. Tässä muutoksessa haluan korostaa valtuuston ja valtuutettujen vaikuttamismahdollisuuksien tärkeyttä. Kaupunki hallintona on yhä enemmän monitasoinen ja hieman monimutkainenkin konserni. Jotta kaupunkikonsernin strategiaa pystyy johtamaan, tule konsernipolitiikassamme kirkastaa valtuuston roolia strategisissa linjauksissa. Kaupunginvaltuusto menestyy työssään kun sillä on aukotonta, ennakkokäsityksistä vapaata tietoa päätöksenteon pohjaksi.

Nostan tässä yhteydessä esille kaupungin toiminnan arvioinnin. Tarkastustoimi on valtuustolle tärkein yksittäinen arviointityökalu. Olen valtuuston puheenjohtajana tuonut esiin huoleni tarkastustoiminnan resursseista ja tilasta. Toivon, että uusi valtuusto tekee kaikkensa, jotta saisimme toiminnaltaan tehokkaamman ja ydinasioihin paremmin keskittyvän tarkastustoimen. Kyse ei ole vain tarkastustoimen uskottavuudesta vaan siitä, että valtuusto pystyy arvioimaan asettamiensa tavoitteiden toteutumista kaupungin toiminnassa.

Hyvät valtuutetut, vanhan Lahden viimeisenä ja uuden Lahden ensimmäisenä valtuuston puheenjohtajana tunnen pientä haikeutta. Haluan tässä yhteydessä muistaa edeltäjäni kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Tapio Luttisen puhetta 2000-alusta. Hän tuolloin toivoi lahtelaiseen kunnallispolitiikkaan vahvempaa johtajuutta. Tuolloinkaan ei kyse ollut vahvan poliittisen johtajan kaipuusta, vaan yhteisestä poliittisesta johtajuudesta. Valtuustoryhmien yksituumaisuus ja pyrkimys yhteiseen hyvään on johtajuudesta suurinta. Tässä on viestikapula seuraavalle valtuustolle, itsenäisen Suomi100-juhlavuoden hengessä, yhdessä!

Toivotan teille kaikille valtuutetuille ja valtuustotyöhön osallistuville, valtuustokauden päättäville ja uuteen valtuustoon tuleville oikein hyvää alkavaa kesää.

SDP:n Kari hallitukselle: Lopettakaa autoilijoiden kiusaaminen – ylinopeuksien puuttumiskynnysten madaltaminen ei edistä liikenneturvallisuutta

perjantai 19.5.2017 12:44

SDP:n kansanedustaja Mika Kari hämmästelee julkisuuteen tulleita tietoja, joiden mukaan hallitus olisi kajoamassa tieliikennelain uudistuksessa ylinopeuksien puuttumiskynnyksiin. Hän pitää esitystä autoilijoiden kiusaamisena. Lehtitietojen mukaan puuttumiskynnyksiä madallettaisiin niin, että jopa äärimaltillisista ylinopeuksista voitaisiin myöntää virhemaksuja tai sakkoja.

─ Lehtitietojen mukaan valmisteilla olevassa uudessa tieliikennelaissa ylinopeuksien puuttumiskynnyksiä madallettaisiin merkittävästi nykyisestä. Jopa 1 km/h ylinopeuksille voitaisiin poliisin toteuttamassa liikennevalvonnassa myöntää virhemaksuja. Tällä hetkellä käytäntö on ollut, että alle 7 km/h ylinopeuksista ei ole rangaistu virhemaksuilla vaan huomautuksella, Kari muistuttaa.

Karin mielestä järjetön ajatus puuttumiskynnysten madaltamisesta on jälleen yksi esimerkki siitä, miten hallitus pyrkii muuttamaan liikennevalvontaa pelkäksi valtion tulonlähteeksi. Päämääränä vaikuttaisi olevan, että kaikki kivetä käännetään valtion sakkotulojen kasvattamiseksi.

Lakivalmistelussa on Karin mukaan pidetty esillä myös periaatetta, jossa esimerkiksi 30 km/h ylinopeudesta voisi jatkossa saada saman suuruisen sakon, oli rike tehty moottoritiellä tai päiväkohdin edessä pihakadulla. Kari pitää ajatusta suhteellisuudentajun vastaisena liikenteen turvallisuuden kehittämisen kannalta.

─ Vetoan hallitukseen, että se lopettaisi kunniallisten autoilijoiden kukkarolla roikkumisen, millä ei ole mitään tekemistä liikenneturvallisuuden kanssa. Asiantuntijatkin ovat todenneet, että näillä puuttumiskynnysten madalluksilla ei ole vaikutusta liikenneturvallisuuteen, vaan esimerkiksi liikenteen joustamattomuus, ruuhkautuminen sekä pienet kolarit lisääntyisivät. Nopeusvalvonnan tulisi aina perustua ensisijaisesti turvallisuuden edistämiseen, eikä valtion tulovirtojen kasvattamiseen, Kari painottaa.

Kari hämmästelee, että Suomessa vaikuttaisi olevan vallallaan käsitys, että joukkoliikenteellä voitaisiin hoitaa kaikki suomalaisten liikkumistarpeet. Hän muistuttaa, että tähän ei pystyttäisi edes Helsingissä, jossa julkisen liikenteen kehittämisessä ollaan pisimmällä. Siksi autoilijoiden erityistarpeet tulee huomioida.

─ Suomi on pitkien etäisyyksien maa. Joukkoliikenteellä ei koskaan voida vastata kaikkiin suomalaisten liikkumistarpeisiin. Tätä tosiasiaa ei voida koskaan unohtaa. Yksityisautoa tarvitaan jatkossakin esimerkiksi työmatkoihin ja muuhun arjen liikenteen sujuvoittamiseen. Kaupunkipyörilläkö nämäkin matkat tulisi vastaisuudessa kaikkialla Suomessa taittaa, Kari kysyy.

Vappupuhe Orimattilassa 1.5.2017

tiistai 2.5.2017 7:48

Arvoisat vapun juhlijat, hyvät kuulijat!

Juhlistamme tänä vuonna Suomen itsenäisyyden satavuotista taivalta. On etuoikeus saada todistaa kansakuntamme lähihistorian merkittävintä juhlavuotta ja osallistua sen viettoon. Meille suomalaisille itsenäisyyden merkkivuosi tarjoaa mahdollisuuden tarkastella sitä, mistä olemme kansana tulleet ja sitä, mihin olemme nyt kansana matkalla.

Suomen taival pienestä maatalousvaltaisesta Pohjoismaasta maailmalla arvostetuksi hyvinvointivaltioksi hakee vertaistaan. Sodat, maailmanpolitiikan kuohut tai talouden kriisit eivät 1900-luvulla milloinkaan pystyneet katkaisemaan maamme nousujohteista kehitystä itsenäisenä valtiona.

Sadan vuoden aikana on saavutettu uskomattoman paljon. Hyvinvointivaltiomme kruununjalokivet, peruskoulu, kattavat hyvinvointipalvelut ja vakaat työmarkkinat ovat vain esimerkkejä niistä asioista, joita olemme yhdessä pystyneet saavuttamaan.

Suomen itsenäisyyden historia puhuukin vahvasti juuri yhteistyön puolesta. Ilman tahtoa yhteistyöhön, jotta kansakunnan eri osapuolet löytäisivät toisensa, emme koskaan olisi päässeet näkemään nykyisen kaltaisen hyvinvointi-Suomen nousua kansalaissodan katkerista jälkitunnelmista.

Itsenäisyyden juhlavuodessa on kyse paitsi yhteisestä historiastamme, mutta myös siitä tulevaisuudesta, jonka yhdessä päätämme rakentaa. Kyse on siitä, millaiseksi haluamme nähdä Suomen kehittyvän itsenäisyyden seuraavan sadan vuoden aikana.

Tämän pohdinnan, Suomen tulevaisuuden, äärelle meidän tulisi nyt pysähtyä. Mitkä voisivat olla ne meitä kaikkia peruskoulun ja laajan kansanterveyshuollon tavoin yhdistävät tavoitteet, joiden toteuttamiseksi sitoutuisimme toimimaan? Tätä pohdintaa tulisi nyt käydä niin kunnissa, eduskunnassa kuin työpaikoillakin, mikäli haluamme, että Suomen menestystarina jatkuu myös tulevaisuudessa.

Hyvät kuulijat,

Työ ja sivistys ovat aina olleet avainasemassa Suomen kehityksessä. Näin tulee olemaan myös jatkossa. Globaaleilla markkinoilla, yhä kiihtyvässä kilpailussa, emme pärjää ilman korkean osaamisen työvoimaa. Vain korkean työllisyysasteen turvin pystymme myös pitämään huolta siitä, että hyvinvointivaltion rahoituspohja pysyy vakaana.

Työttömyys on vitsauksista suurin. Juuri työllisyyttä tukevat toimet ja panostukset osaamiseen sekä koulutukseen ovat päätöksiä, joita tämä maa nyt kaikkein eniten kaipaa vitsauksen kitkemiseksi. Myös alueellisesti Päijät-Hämeen maakunnan kannalta on kyse aivan keskeisistä ratkaisuista. Olemme pystyneet tekemään paljon maakunnan työllisyyden tukemiseksi myös paikallisesti, mutta ilman valtion vastaantuloa emme pääse eroon aluetta vaivaavasta rakenteellisesta työttömyydestä.

Työllisyyttä tukevat toimenpiteet on jätetty heitteille, mikä tarkoittaa vääjäämättä hallituksen oman työllisyystavoitteen karkaamista. Samalla koulutuksesta on edelleen leikattu ennenäkemättömällä tavalla. Tämä siitä huolimatta, että puolueet jo kerran lupasivat, että jatkossa koulutus jätettäisiin säästötalkoiden ulkopuolelle.

Työn ja sivistyksen tukemisen ohella on tärkeää vaalia kansalaisten hyvinvointia. Tällä hetkellä minua eniten huolestuttaakin juuri kansalaisten hyvinvointierojen voimakas kasvu. Välttämätön sosiaali- ja terveydenhuoltouudistus tarjoaisi avaimia ratkoa näitä hyvinvointimme kannalta keskeisiä kysymyksiä.

Huolestuttavaan suuntaan ollaan viemässä myös paljon puhuttua sotea. Nyt päätöksenteko sosiaali- ja terveydenhuollosta ollaan ottamassa pois kuntalaisilta ja viemässä valtion kauko-ohjauksessa oleville maakunnille, valtion tiukassa ohjauksessa. Lukuisien asiantuntijoiden kritiikistä huolimatta terveyspalveluita ollaan lisäksi avaamassa yritysten kilpailuille päivänvaloa kestämättömällä valinnanvapausmallilla.

Meidän sosialidemokraattien linja sote-uudistukseen on yksinkertainen ja selkeä: mekin kannatamme sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista. Mutta emme tällä tavalla, veronmaksajien päätösvaltaa kaventamalla ja julkisen terveydenhuollon muutamalla terveys bisnekseksi. Mikäli hallituksen sote-malli toteutuu, tulee Keskustan ja Kokoomuksen lehmänkaupan maksajana olemaan tavallinen palveluihin pyrkivä kansalainen.

Hallituksen kehysriihen laihat lopputulokset ovat merkki hallituksen ajautumisesta toimintakyvyttömyyden partaalle. Tässä käsityksessä eivät ole vain oppositiopuolueet vaan julkisista kommenteistaan päätellen myös työmarkkinoiden ja elinkeinoelämän edustajat.

Kaikki keskeiset päätökset lykättiin kehysriihessä hallituksen syksyn budjettiriiheen. Budjettiriihestä onkin tulossa hallituksen toimintakyvyn viimeinen koitos. Silloin nähdään, pystyykö hallitus vieläkään toteuttamaa niitä välttämättömiä uudistuksia, joita suomalainen hyvinvointiyhteiskunta kipeästi tarvitsee kehittyäkseen edelleen.

Budjettiriihen jälkeen tiedämme, joutuvatko puolueet sittenkin vaaliesitteiden jakoon ennenaikaisesti. Se olisi poikkeuksellista, mutta hallituksen toimintaa seuranneille tuskin enää mikään varsinainen yllätys.

Arvoisat vapun juhlijat, haluan toivottaa teille hauskaa työväen ja kevään päivää!

Vappupuhe Lopella kansalaissodan punaisten muistomerkillä 1.5.2017

tiistai 2.5.2017 7:44

Hyvät kuulijat,

Juhlistamme tänä vuonna Suomen itsenäisyyden satavuotista taivalta. On etuoikeus saada todistaa kansakuntamme lähihistorian merkittävintä juhlavuotta ja osallistua sen viettoon. Meille suomalaisille itsenäisyyden merkkivuosi tarjoaa mahdollisuuden tarkastella sitä, mistä olemme kansana tulleet ja sitä, mihin olemme nyt matkalla.

Suomi, jossa tänä päivänä elämme, on kiistatta yksi maailman tasa-arvoisimmista ja turvallisimmista maista asua. Suurimmalla osalla suomalaisista asiat ovat enimmäkseen hyvin ja heikoimmassa asemassa olevia pyritään auttamaan, jotta hekin pärjäisivät ja voisivat rakentaa tulevaisuuttaan omilla ehdoillaan.

Näin vappuna on tärkeää muistaa se pitkä matka, jonka Suomi on sadan vuoden aikana kulkenut tullakseen maailmalla ihailluksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Vuosien saatossa on tehty paljon töitä yhteiskunnan vahvistamiseksi demokratiaa ja hyvinvointia lujittamalla. Tämä työ on myös vaatinut inhimilliset uhrinsa vuoden 1918 kansalaissodassa sekä myöhemmin talvi-, jatko- ja Lapin sodissa.

Itsenäisyytemme ensimmäiset vuodet eivät olleet helppoja. Siitä muistuttavat etenkin kansalaissodassa henkensä menettäneiden punaisten haudat muistomerkkeineen. Näissä haudoissa eri puolilla Suomea makaa maamme itsenäisyyden ensimmäinen nuori sukupolvi, joka antoi henkensä taistellakseen vakaumuksensa – yhteiskunnallisen tasa-arvon ja vapauden – puolesta.

Näitä kansalaissodan synkkiä hetkiä, joita myös täällä Tervalammilla koettiin, sekä näiden taisteluiden uhreja on muisteltava, jotta emme koskaan unohtaisi itsenäisyytemme alkua sävyttäneitä tapahtumia. Vain muistelemalla voimme säilyttää yhteyden niihin lähtökohtiin, joista Suomen pitkä matka moderniksi hyvinvointivaltioksi käynnistyi.

Hyvät kuulijat,

Oman historiamme ja kansalaissodan tragedian muistaminen auttaa ymmärtämään, että asioiden hyvä tola yhteiskunnassa ei koskaan ole itsestäänselvyys. Peruskoulua, kansalaisten hyvinvointia ja yhdenvertaista terveydenhuolto on vaalittava jatkuvasti.

Aivan viime aikoina Suomen tulevaisuuden ylle on kohonnut synkkiä pilviä. Kansalaisten välinen eriarvoistumiskehitys on kiihtynyt, koettu turvattomuudentunne lisääntynyt ja liian moni nuori on vaarassa syrjäytyä yhteiskunnasta kenties pysyvästi. Näitä huolestuttavia kehityskulkuja ei tule vähätellä, vaan niihin on reagoitava päättäväisesti korjausliikkeen tekemiseksi.

Valitettavasti pääministeri Juha Sipilän hallitus ei etsi lääkkeitä, vaan tuntuu vauhdittavan ongelmien kärjistymistä politiikallaan. Ei koulutuksesta leikkaamalla, osaamista polkemalla ja peruspalveluita heikentämällä ylläpidetä Suomen historian suurinta saavutusta, hyvinvointivaltiota.

Sosialidemokraattinen työväenliike on pystynyt itsenäisyyden vaikean alun jälkeen toimimaan yhteiskuntaa rakentavana voimana, tehden yhteistyötä eri puolueiden ja ammatillisen työväenliikkeen kanssa. Työväenliikkeen pitkäjänteisen työn tuloksensa unelmat peruskoulutusta, kattavasta terveydenhuollosta ja kahdeksan tunnin työpäivästä kävivät toteen.

Nämä hyvinvointiyhteiskunnan keskeisimmät kruununjalokivet rakennetiin aidossa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden Yhdessä-teeman hengessä. Samaa yhteistyön tahtoa kaivattaisiin myös tämän päivän Suomessa, jossa politiikka näyttäytyy alituisena riitelynä ratkaisuihin pyrkimisen sijaan. Ja tähän yhteistyöhön itsenäisyyden merkkivuosi meitä kaikkia velvoittaa.

Niin kunnissa, eduskunnassa kuin työpaikoillakin on löydettävä yhdessä tekemisen sävel. Siten voimme ratkaista tätä maata vaivaavat ongelmat, kääntää talouden nousuun ja tuoda töitä heille, jotka ovat sitä vailla. On meistä itsestämme kiinni, annammeko Suomen kukoistaa ja kehittyä vakaasti myös seuraavat sata itsenäisyyden vuotta.

Näillä sanoilla, haluan toivottaa teille hyvää vappua, kevään ja työväenliikkeen päivää!

Edellytykset uuden kovan turvallisuuden valiokunnan perustamiselle täyttyvät

torstai 20.4.2017 15:09

Suomi on turvallinen maa. Tämän toteamuksen olemme tottuneet kuulemaan uutisista ja lukemaan erilaisista kansainvälisistä raporteista. Ei siis ole mikään ihme, että maatamme usein pidetäänkin rauhallisena lintukotona pohjolan perukoilla.

Maamme menestyksen kannalta turvallisuudesta huolehtiminen onkin ensisijaisen tärkeää. Turvallisuus on hyvinvoivan yhteiskunnan välttämätön edellytys. Meidän päättäjien on pidettävä huolta siitä, että Suomi pidetään turvallisena tulevaisuudessakin.

Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut viime vuosina paljon. Uudet uhat ovat nousseet perinteisten uhkakuvien rinnalle niin maamme rajojen sisällä kuin ulkopuolellakin. Uhkakuvien kirjon laajentuessa viranomaisilta ja päätöksentekijöitä edellytetään kykyä pysyä muutoksen vauhdissa.

Näiden uhkakuvien ennaltaehkäiseminen vaatii koko yhteiskunnaltamme aikaisempaa enemmän. Laajan turvallisuuskäsitteen mukaisesti huomiota on kiinnitettävä turvallisuuteen vaikuttaviin tekijöihin aina toimivasta sosiaaliturvasta uskottavaan maanpuolustukseen.

Samalla ajattelu- ja toimintatapojamme on pystyttävä päivittämään niin, että ne vastaavat muuttuneen turvallisuustoimintaympäristön reunaehtoja. Tämä vaatimus koskee myös hallintoa ja sitä parlamentaarista päätöksentekoa, jonka tehtävänä on rakentaa turvallisuuslainsäädäntöä.

Kuuden vuoden ajan olen toiminut eduskunnan hallintovaliokunnan ja puolustusvaliokunnan jäsenenä sekä varapuheenjohtajana. Moni sisäisen turvallisuuden kannalta keskeinen asia on pirstoutunut juuri näiden kahden valiokunnan välille.

Käytännössä parlamentaarisen kokonaisturvallisuuden katveeseen jää hajautetun valiokuntarakenteen johdosta hybridin mentävä aukko. Jos kansanedustaja ei istu itseni tavoin molemmissa valiokunnissa, on laajasta turvallisuudesta vaikea saada selkeää kokonaiskuvaa.

Tämän aukon täyttämiseksi tulisi perustaa uusi erillinen ”kovan turvallisuuden” valiokunta, jotta sisäistä ja ulkoista turvallisuutta pystyttäisiin tarkastelemaan kokonaisuutena yhden valiokunnan toimesta.

Valiokunnan agendalle koottaisiin yhdeksi kokonaisuudeksi sisäisen turvallisuuden, kuten poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen sekä maanpuolustuksen asiat. Tälle valiokunnalle sopisivat myös vastuut tiedustelutoiminnan parlamentaarisesta valvonnasta.

Näin eduskunnalle luotaisiin ajan vaatimukset täyttävä parlamentaarinen toimielin, jolla olisi laajat tiedonsaantimahdollisuudet turvallisuuspolitiikan päätöksenteon laadun varmistamiseksi.

Mika Kari
Kansanedustaja (sd.)

Hallintovaliokunnan demarit: Kansallinen turvallisuus edellyttää ajantasaista tiedustelulainsäädäntöä

keskiviikko 19.4.2017 15:14

Tiedote julkaistu 19. huhtikuuta 2017.

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän hallintovaliokunnan kansanedustajat Sirpa Paatero, Mika Kari ja Joona Räsänen pitävät uutta tiedustelulainsäädännön säätämistä kansallisen turvallisuuden kannalta tarpeellisena. Kansanedustajat korostavat, että Suomella täytyy olla ajantasainen ja riittävä tiedustelulainsäädäntö mahdollistamassa yleistyvien uusien turvallisuusuhkien ennaltaehkäisyn.

─ Me hallintovaliokunnan demarit lähdemme siitä, että Suomen kansallisen turvallisuuden takaaminen edellyttää ajantasaista tiedustelulainsäädäntöä. Turvallisuudesta vastaaville viranomaisille on turvattava toimivat ja asianmukaiset työkalut torjua turvallisuusuhkia tiedustelun avulla. Kaiken valvonnan edellytyksenä pidämme kuitenkin riittävää valvontaa, jota on jo esitetty myös tässä parlamentaarisen työryhmän esityksessä,  Paatero kertoo.

Paatero, Kari ja Räsänen ovat jo aikaisemmin pitäneet esillä parlamentaarisen valvonnan välttämättömyyttä tiedustelun toteuttamisessa. Näin voidaan turvata, että uudet viranomaisten tiedonhankintakeinot eivät loukkaa esimerkiksi yksityisyyden suojaa.

─ Kansallisen turvallisuuden takaaminen sekä perusoikeuksien turvaaminen on voitava yhdistää kestävästi uudessa tiedustelulainsäädännössä. Pidämme tervetulleena siviilitiedustelua ja sotilastiedustelua selvittäneiden työryhmien näkemystä siitä, että eduskuntaan asetettaisiin erillinen toimielin tiedustelua valvomaan, Kari täsmentää.

Hallintovaliokunnan demarikansanedustajat muistuttavat, ettei tiedustelulainsäädännöllä voida missään tilanteessa sallia niin sanottua massavalvontaa. Massavalvonnan riskinä on juuri kansalaisen yksityisyydensuojan ja muiden perusoikeuksien loukkaaminen.

─  Ihmisten massavalvontaa ei tule sallia, vaan tiedustelun pitää aina olla tarkkaan kohdennettua ja perusteltua. Näin huolehdimme sekä turvallisuudestamme että ihmisten perusoikeuksista. Näissä asioissa on oltava erittäin tarkkoja, kun tiedustelulainsäädäntöä lähdetään nyt käsittelemään, Räsänen päättää.