Yle Puhe, politiikkaradion haastattelu

Keskiviikko 25.4.2012 klo 17:19 - Mika Kari

Olin eilen Yle:n Isolla Pajalla, Yle Puheen Politiikkaradion haastateltavana. Politiikkaradio on, kuten Yle Puhe sitä mainostaa, politiikannälkäisten oma ohjelma.

 Tässä juttusarjassa esitellään kansanedustajia lähes tunnin mittaisessa suorassa ohjelmassa, johon myös radion kuuntelijat voivat soittaa ja esittää kysymyksiä.

Ohjelmassa käytiin läpi monenlaisia asioita niin haastateltavasta kuin ajankohtaisista politiikan asioista. Päivän kansanedustajana ohjelma on kuunneltavissa YLE:n Puheen sivulla osoitteessa:

http://yle.fi/puhe/ohjelmat/politiikkaradio/paivan_kansanedustajana_mika_kari_sd_2363.html

tai Yle Areenasta:

http://areena.yle.fi/audio/1335268515808

 

Kolumni: Matkalla Helsinkiin

Torstai 22.3.2012 klo 22:41 - Mika Kari

Kolumni, Uusi Lahti lehti 21.3.2012

Matkalla Helsinkiin

Kirjoitan tätä tekstiä junassa matkalla Helsinkiin. Junan kulkusuunnan mukaan kohti pääkaupunkia kulkee myös ihmisten toimesta lahtelaisille tärkeä kaupunkimme edunvalvonta. Mutta mitä edunvalvonta on? Kaupunginvaltuustossakin kuulee usein puhuttavan edunvalvonnasta, mutta viime aikoina olen tullut hyvin vakuuttuneeksi siitä, että valitettavan usein esitetyt käsitykset ovat vääriä tai jopa tarkoituksellisesti harhaanjohtavia.

Keskustelua kaupungin edunvalvonnasta on käyty Lahdessa viime aikoina varsin vilkkaasti. Kaupungin edunvalvonta tarkoittaa kaupunkilaisille ja kaupungin kehittämiselle keskeisten asioiden ja päätösten jouduttamista päätöksentekijöihin vaikuttamisen, eli kansanomaisemmin lobbauksen keinoin. Siitä miten lahtelaiset tätä työtä eri tehtävissä toimittavat, on viime aikoina lausuttu käsityksiä, jotka antavat edunvalvontatyöstä ristiriitaisen kuvan.

Valtion säästötoimet koskettavat koko Suomea, myös Lahtea. Vaikka viime syksynä meitä onnisti mm. valtakunnallisen Metsäkeskuksen saamisessa kotikaupunkiimme, on näin kevättalvella olo apea Hämeen Rykmentin katoavien työpaikkojen ja pitkän perinteen katkeamisesta vuoteen 2015 mennessä.

Näiden onnistumisten ja menetysten johdosta on sankareiden ja syyllisten etsiminen luonnollista, mutta jokseenkin turhanaikaista ja tarkoitushakuista toimintaa. Edunvalvontatyöstä on Lahden seudulla vuosien ja vuosikymmenten aikana synnytetty väärää kuvaa siitä, että Lahdelle hyvää tuoneet hankkeet olisivat olleet vain jonkun tai joidenkin ihmisten työn tulosta. Nähtävissä on ollut vuosien varrella halua sankarimyytin rakentamiseen, teemalla ”minä toin moottoritien Lahteen”.

Tähän onnistumisten omaan pussiin keräämisen kulttuuriin on vaikuttanut henkilökohtaiset pyrkimykset niin poliitikkojen, kuin virkamiestenkin joukossa. Ymmärrettävää, muttei kovin totuudenmukaista. Ymmärrettävää on se, että omaa työtä ja vaikutusta tuodaan esille, mutta rehellistä olisi samassa yhteydessä sanoa ääneen myös se tosiasia, että kukaan ei yksin saa suurissa asioissa mitään aikaan. Yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuudet yli viiden miljoonan asukkaan tasavallassa ovat rajalliset. Kenelläkään ei ole sellaista ”tsaarin oikeutta” jolla asioiden kulkuun voisi vain yksin vaikuttaa.

Edunvalvontatyö on joukkuepeliä. Lahtelaiseen edunvalvontaan osallistuu eri tehtävissä kymmeniä virkamiehiä ja poliitikkoja. Työssään tällä tiimillä on käytössä henkilökohtaiset suhdeverkostot, asiantuntijoiden kirjalliset aineistot ja viralliset tai muodolliset asemat. Tehtäväkenttä kattaa lähes kaiken toiminnan mitä Lahdessa ja Lahden seudulla tehdään. Koulutus-, terveys-, työllisyyspolitiikkaa ja erilaisia infrastruktuurihankkeita, teitä ja rautateitä yms. Lista on pitkä.

Jotta työ kaupunkilaisten parhaaksi onnistuu, on joukkue saatava pelaamaan samaan maaliin. Suomalaisessa edunvalvontatyössä onnistumisen ehdoton edellytys on, että alueen toimijoilta lähtee omien hankkeiden osalta vain yksi viesti: Tämän me haluamme. Mikäli yksimielisyyttä ei ole, löytyy tässä tapauksessa Suomesta muita alueita, jotka ohjaavat valtion rahoituksen itselleen.

Tästä esimerkkinä on Lahden eteläinen kehätie, joka aikanaan oli myös Lahden kärkihanke, mutta jota ei tuolloin haluttu eri syistä edistää. Hanke on edelleen tärkeimpiä edunvalvontakohteitamme. Nykyinen liikenneministeri vastasi tästä kysyessäni, että tällaiset pohjavesien ja ympäristön kannalta keskeiset tiehankkeet olisi pitänyt saada liikkeelle jo kymmenen vuotta sitten.

Pasilan jälkeen junan ikkunoista avautuu näkymä Helsinkiin, jossa sijaitsee eduskunta, ministeriöt ja merkittävien järjestöjen päämajat. Siksi Helsinki onkin Lahden seudun edunvalvonnalle ratkaisevan tärkeä suunta. Helsingissä tehtävät päätöksen vaikuttavat Lahden menestykseen ja lahtelaisten arkeen.

Edunvalvontatyö ei ole kampanja. Se on prosessi joka kestää vuosia, joskus jopa vuosikymmeniä. Me kaikki olemme osa sitä, tiedostamme tämän tai emme. Vanhaa sananlaskua käyttääkseni, osoittaessamme näissä asioissa sormella toista, kolme sormea osoittaa meitä itseämme.

Solidaarisuusvero tärkeä lisä säästötalkoissa

Lauantai 10.3.2012 klo 15:33 - Mika Kari

Julkaisuvapaa heti

 

Kari: Solidaarisuusvero tärkeä lisä säästötalkoissa

 

SDP:n kansanedustaja Mika Kari ihmettelee kokoomuksen osoittamaa penseyttä solidaarisuusveroa kohtaan. Karin mukaan kokoomuksen puheet vastuullisuudesta ja toimet solidaarisuusveroa vastaan ovat pahasti ristiriidassa.

 

"On se kumma, että hyvä veli -verkosto järjestelee asuntokauppoja ja heti, kun pitäisi osallistua talkoisiin, lyödään hanskat tiskiin. Vai onko tosiaan niin, että kokoomuksen peräänkuuluttama vastuullisuus ei kosketa rikkaita", Kari kysyy.

 

Karin mukaan on selvää, että solidaarisuusvero ei yksin riitä, mutta se olisi tervetullut lisä säästöpakettiin ja tärkeä myös oikeudenmukaisuuden kannalta. Kari muistuttaa, että solidaarisuusverosta saatavilla rahoilla voitaisiin parantaa huomattavasti esimerkiksi poliisien toimintakykyä.

 

"Kokoomus on julkisuudessa arvostellut solidaarisuusvero riittämättömäksi. Onko poliisien toimintakyvyn parantamiseen riittävä rahasumma todella kokoomuksen mielestä vähäpätöinen? Täytyy muistaa, että kehysriihessäkin virta koostuu pienistä puroista. Verottaminen ei ole vain rahan tuomista valtion kassaan, vaan sillä on selkeä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta palveleva tarkoitus. ", Kari sanoo.

Mikan sunnuntaibrunssi 11.3. klo 12.00-14.00

Maanantai 5.3.2012 klo 15:55 - Mika Kari

Terveydenhuollon rahoituksesta

Keskiviikko 29.2.2012 klo 19:10 - Mika Kari

Vaikka Suomessa vietetään etelästä pohjoista kohden edeten hiihtolomia, eduskunnassa on ollut kiireistä ja keskustelu on ollut vireää. Puolustusvoimien uudistukseen, kuntauudistukseen ja poliisien työssä jaksamiseen otan pian tarkemmin kantaa, mutta nyt tahdon kommentoida Kela-korvausten poistoa yksityisiltä lääkäripalveluilta ja tulevaa kehysriihtä.

 

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson on pohdiskellut julkisuudessa mahdollisuutta vähitellen poistaa yksityisten lääkäripalveluiden käytöstä maksettavaa kela-korvausta. Tämä mahdollistaisi voimavarojen siirtämisen julkisen terveydenhoidon rahoittamiseen. Julkisen terveydenhoidon ongelmat johtuvat suurelta osin aliresurssoinnista.

 

Yksityisten lääkäripalveluiden korvaamisesta säästetty raha investoituna julkiseen perusterveydenhuoltoon poistaisi nykyistä eriarvoisuutta terveydenhuollon palveluiden saatavuudessa sosioekonomisten erojen perusteella. Tällä hetkellä yksityinen avoterveydenhuolto on pahimmillaan ohituskaista maksukykyisille verorahoitteiseen erikoissairaanhoitoon. Kahden kerroksen palvelujärjestelmä on johtanut myös tilanteeseen, jossa julkisten terveyskeskusten kehittämiselle ei ole kaikkien tahojen varauksetonta tukea. Paikoin julkinen sektori on nähty jopa kilpailuhaittana voittoa tahkoaville yksityisille toimijoille.

 

Suomalaisen terveydenhuollon peruslähtökohtana on ollut tuottaa terveyttä ja hyvinvointia kaikille suomalaisille, ei tulouttaa verovaroja monikansallisten terveydenhoitoyritysten osakkeenomistajille. Tästä on syytä pitää kiinni jatkossakin.

 

On perusteetonta väittää pienituloisten kärsivän, jos kela-korvaukset poistettaisiin yksityisiltä lääkäripalveluilta. Pienituloisille yksityisen käyttö ei tähänkään asti ole ollut todellinen vaihtoehto, koska kela-korvauksesta huolimatta korkea omavastuu muodostuu palvelun käytön esteeksi. Itse asiassa kansainvälisesti vertailtuna Suomessa maksetaan nykyisellään erityisen korkeita omavastuita terveydenhuollon palveluissa.

 

Myös terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska on kriittinen yksityisiä kela-korvauksia kohtaan. ” Jos puhutaan sairausvakuutuskorvauksista yksityisessä terveydenhuollossa, niin hyöty menee hyvätuloisille. Se on kiistämätön tosiasia.” Puska toteaa. Hänenkin mukaansa monikanavaista rahoitusta tulisi purkaa siten, että yksityisen terveydenhuollon sairausvakuutusosuudella vahvistettaisiin julkista terveydenhuoltopalvelua.

 

Pohjimmiltaan kyse on siis julkisten varojen siirtämisestä hyvätuloisten yksityisten taskuun! Ei tällainen käy päinsä, ministeri Guzenina-Richardson on aivan oikeilla jäljillä selvittäessään, kuinka resursointia voitaisiin siirtää yksityiseltä julkiselle puolelle.

 

Toinen mielenkiintoinen asia on jo pidemmän aikaa jatkunut uutisointi siitä, kuinka erilaiset käsitykset puolueilla on siitä, millainen sopeutustarve Suomella on. Sopeutustarpeella tarkoitetaan sitä, kuinka paljon valtio vähentää menojaan ja lisää tulojaan. Tavallisen kansalaisen kannalta molemmat ovat ikäviä ratkaisuja, sillä ne tarkoittavat käytännössä joko tulonsiirtojen ja palveluiden leikkaamista tai verojen korottamista.

 

SDP:n mielestä päähuomion on oltava työllisyyden parantamisessa ja näin lisäveroeurojen keräämisessä. Vaativa taloudellinen aika edellyttää verojen nostoa, mutta myös menojen tarkastelua. Liian suuriin säästöihin ei pidä ryhtyä, koska se vaarantaisi työllisyyttä ja kasvua sekä aiheuttaisi suomalaisille hyvinvoinnin murenemista. On selvää, että suurituloisten on kannettava maksukykynsä mukaan suurempi vastuu näistä talousratkaisuista. Jutta Urpilaisen esittämä solidaarisuusvero yli 100 000 euroa vuodessa ansaitseville on oikeudenmukainen avaus!

 

Kokoomus sen sijaan taitaa edetä leikkaukset edellä ja heillä on toiveita jatkaa edelleen erilaisia veronkevennyksiä. Tämä on kokoomukselle ideologinen kysymys, sillä sopeutustarpeesta he saavat oivan verukkeen jatkaa suurituloisia suosivaa ja tavallisia palkansaajia kurittavaa politiikkaansa. Samoin kokoomuksessa on halua nostaa eläkkeelle jäämisen 63 vuoden alaikärajaa. SDP tahtoo pidentää työuria lisäämällä työhyvinvointia ja työssä jaksamista, mutta eläkeikärajan mekaanista nostoa me vastustamme.

Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa

Torstai 19.1.2012 klo 17:32 - Mika Kari

Tasavallan presidentin ensisijainen tehtävä on johtaa maamme ulkopolitiikkaa. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että pian valittavalla  Suomen uudella presidentillä on kattava kokemus ulkopolitiikasta ja toimiva kontaktiverkosto eurooppalaisen ja globaalin tason päättäjiin.
 
Maailma muuttuu huikealla vauhdilla, kun globaalit voimasuhteet ovat liikkeessä ja maailmanpoliittinen tilanne kehittyy jatkuvasti.  Sitä millaiseksi maailmanjärjestys tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa, ei tiedä kukaan. Suomen presidentillä on oltava kirkas visio kansainvälisestä politiikasta. Näin hän pystyy toimimaan haastavissa eteen tulevissa tilanteissa johdonmukaisesti ja viestittämään  maailmalle Suomen mielipiteen ja arvot.
 
Sillä presidentin tehtävä on myös kansakunnan arvojohtajana toimiminen. Presidentin on kerrottava kansalle, minne maailma on  menossa ja samaan aikaan viestitettävä maailmalle se suunta, jonka kansa on valinnut Suomelle. Suomalaisille tärkeitä arvoja ovat oikeudenmukaisuus, demokratia, suvaitsevaisuus ja sivistys.
 
Nämä arvot ovat myös Paavo Lipposen keskeisimmät arvot ja ohjaavat kaikkia hänen tekemisiään ja päätöksiään. Paavo Lipposella  on pitkä kansainvälinen kokemus ja häntä arvostetaan maailmalla. Presidentinvaaleissa valitaan suunta Suomelle. Minä kannatan Paavo Lipposta presidentiksi, koska hänen suuntansa on avoin ja rohkea Suomi, joka uskaltaa kohdata maailman eikä käperry nurkkaan  vaikeinakaan aikoina.

http://www.paavolipponen.fi

 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tiistai 6.12.2011 klo 15:40 - Mika Kari

Itsenäisyyspäivän juhlapuhe, Kärkölässä 6.12.2011.

Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvät naiset ja herrat

 Tänään Suomi ja me suomalaiset juhlimme 94. itsenäistä vuotta, suvereenina itsenäisenä tasavaltana. Joulukuun 6. päivä on aika pysähtyä juhlistamaan historian vaikeat vuodet läpikäynyttä maatamme ja suomalaisuuttamme. Sanat; sisu, sauna ja Sibelius ovat tänään käsitteinä suomalaisuutta parhaimmillaan.

Suomi on maksanut itsenäisyydestään kovan hinnan, sotina ja jälleenrakennustyönä. Sukupolvet, jotka ovat lunastaneet maan itsenäisyyden viime sodissamme ja sen jälkeen raunioilta rakentaneet tämän meille tutun pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan, ovat kunnioituksemme ansainneet. Vaikeiden aikojen läpi on menty, vaikka sitten vain sisulla.

Suomi on vaikeiden aikojen läpi kasvanut yhdeksi maailman demokraattisimmista, tasa-arvoisimmista ja rehellisimmistä maista. Levottomassa maailmassa, jossa diktaattorit kaatuvat ja kansa vaatii todellista demokratiaa, on suomalainen yhteiskuntajärjestys muiden maiden suoranaisen ihailun kohteena. Vapaa lehdistö, rehelliset vaalit ja järjestäytynyt ammattiyhdistyskenttä ovat esimerkkejä asioista, jotka eivät ole maailmalla itsestäänselvyyksiä.

Demokratiamme on vaalimisen arvoinen. Sitä tulee vaalia kuin mitä tahansa säilyttämisen arvoista. Yhteiskuntamme kehittymisen takeena on vapaa ja avoin yhteiskunnallinen keskustelu, joskus jopa kriittinenkin mielipiteenvaihto eri mielipiteiden ja väestöryhmien välillä. Ilman tätä mielipiteiden ja näkemysten todellista vapautta, on meidänkin demokraattinen, avoin ja tasa-arvoinen yhteiskuntamme vaarassa taantua. 

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu omien kansallisten ominaisuuksiemme arvostaminen. Suomalaisia yhdistäviksi asioiksi voi nimetä vahvan maanpuolustustahdon, kotiseutuidentiteettimme ja oikeudenmukaisuuden tunteemme, halumme puolustaa heikommassa asemassa olevaa. Näistä ominaisuuksista tuntee suomalaisen maailmalla.

Historian muokkaamana osaamme arvostaa sitä, että pienellä maalla, kuin pienellä ihmiselläkin, on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet suurempien joukossa. Kansallisen kasvamisen ja vaikeiden aikojen selviytymisen strategia, on ollut koko historiamme ajan enemmänkin hengen voiman ja viisauden ansiota, kuin fyysisen voiman tai kokomme tulosta.

Kansamme arvostus omaa identiteettiään kohtaan on suomalaisen yhteiskunnan kivijalka.  Olemme pohjimmiltaan reilu kansa, jolla on ollut sydäntä heikompiosaisia kohtaan. Tässä on arvo, jonka vaalimiseksi meidän on erityisesti tehtävä työtä. Ja tämän arvon vaalimiseksi on erityisesti tehtävä työtä nuorisomme parissa.

Nykyisessä viihdemaailmassa on näyttänyt olevan nousussa yksilön vahvuuteen ja kovuuteen perustuvien arvojen nousu. Nuorisolle suunnatut kansainvälisiin televisioformaatteihin perustuvat ohjelmat ovat täynnä ns. tv-viihdettä, jossa heikoin karsiutuu ja vain vahvat pärjäävät. Tämä ei saa olla suomalaista todellisuutta nykyisten nuorten kasvaessa aikuisiksi. Tässä onnistumisessa punnitaan itsenäisyytemme peruspilarin säilyminen arvona myös tulevaisuudessa, kaveria ei jätetä.

Onkin erittäin hienoa huomata, että myös täällä Kärkölässä itsenäisyyspäivän juhlassa on mukana nuoria ihmisiä, tämän maan tulevaisuutta.

Suomalaisuuden arvon huomaa usein erityisesti ulkomailla. On helppoa tehdä havaintoja miten asiat on hoidettu meillä ja muualla. Suomi on kuitenkin nyt ja tulevaisuudessa itsenäisenä maana osa myös eurooppalaista ja globaalia maailmaa. Eurooppalaisen rauhan ja talouden liiton, Euroopan unionin ollessa talousvaikeuksissa, vaikutukset ovat ja tulevat myös olemaan osa suomalaista todellisuutta.

Tässä talouden myllerryksessä pienen Suomen rooli on ollut suhteellista kokoamme suurempi. Olemme pienenä, asiansa hyvin hoitavana kansakuntana pystyneet tuomaan vastuullisuutta ja vakautta eurooppalaisiin neuvottelupöytiin. Voi täysin liioittelematta sanoa, että tämän talouskriisin aikana Suomea on kuunneltu ja tullaan kuuntelemaan tarkemmin kuin koskaan aiemmin. Meidän tavalle hoitaa asioitamme löytyy ansaittua arvostusta. Suomalaiseen sanaan ja tekemiseen voi luottaa taloudessa, olemme tässäkin asiassa Euroopan parhaita.

Tulevaisuuden usko on voima, joka vie meitä eteenpäin. Vaikka meillä on näinä aikoina huoli taloudesta, on hyvä muistaa että tämä maa on aina selvinnyt ongelmistaan itsenäisenä. Saadut kolhut ovat tehneet meistä vahvempia ja ulkoinen uhka yhtenäisempiä. Aina on notkosta noustu, vaikeiden aikojen myrskyjen jälkeen pääsemme taas tyveneen. Tässä tulemme onnistumaan, niin kauan kuin tämä viiden miljoonan kansa puhaltaa vaikeina aikoina samaan hiipuvaan hiileen. 

Meille ihmisille on tärkeä tuntea omat juuremme. Itsenäisyyspäivä on yksi niistä vuoden päivistä jolloin on hyvä itse kunkin pohtia sitä uraa jonka olemme 94 vuoden aikana itsenäisenä ja sitä ennen satojen vuosien aikana kansana kulkeneet. Kansakunta joka tuntee oman menneisyytensä omaa edellytykset olla kansana myös tulevaisuudessa. Historiamme opetukset, vaikeat ajat ja viime sotiemme aikana aseveljeyden kautta yhdistynyt kansamme, on voimavara jolle tulevaisuuden hyvinvointimme perustamme.

Toivotan teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!

Tunnelmia ja Metsäkeskus lobbausta

Tiistai 1.11.2011 klo 0:10 - Mika Kari

Blogini päivitystä odottaneille lukijoille täytyy heti aluksi pahoitella sitä, että blogini on ollut lokakuun jatketulla kesannolla. Lokakuun alussa jätin työkiireiden takia flunssan hoidon väliin ja sain siitä kovan jälkitaudin. Tämän ”jälkkärin” hoitaminen alkaa onneksi olla jo takana. Voimia tuo otti ja viiden päivän sairasloman. Opetus oli, hoida flunssa kunnolla, kerralla!

Mutta onhan lokakuussa toki muutakin ollut. Elokuun lopusta alkaneen kahden kuukauden kovan puristuksen jälkeen saimme Lahteen Suomen Metsäkeskusten keskusyksikön. Metsäkeskuksen sijainnista käytiin kova poliittinen kädenvääntö. Ratkaisuksi löytyi eräänlainen ”Salomonin tuomio”, Metsäkeskus tulee Lahteen ja Metsäntutkimuslaitos siirretään Joensuuhun. Lobbausta tehtiin usean henkilön toimesta hankkeen eri vaiheissa. Loppu vääntö käytiin kulisseissa lähinnä päähallituspuolueiden SDP:n ja Kokoomuksen kesken.

Minulle jäi Metsäkeskuksen ”lobbauksesta” varsin hyvä mieli. Peli oli välillä aika kovaakin, eikä aina niin puhtoista. Vaikka Lahti ja Joensuu laitettiin vastakkain valinnassa, en suostunut lähtemään mollaamaan Joensuuta, en vaikka minua tähän muutaman kerran jopa kannustettiin. Minusta kahden köyhän ei kannata tapella keskenään, vaan kertoa omat hyvät perustelunsa, säilyttää arvokkuutensa ja antaa valtioneuvoston tehdä asiassa ratkaisu.

Kahden kuukauden aikana perustelin kymmeniä kertoja metsäkeskuksen sijaintipaikaksi kotikaupunkiani Lahtea mm. ministereille, valtiosihteereille, erityisavustajille, kansanedustajille ja toimittajille. Kaiken puhumisen ja sähköpostien lähettelyn joukosta, oli mieliin painuvin hetki kuitenkin se, kun kollegani totesi homman ollessa vaikeimmillaan junan menneen jo Joensuuhun. Periksi en kuitenkaan suostunut antamaan, nyt ”piinaviikkojen” jälkeen tämä saatu lopputulos, se tuntuu erittäin hyvältä!

Kolumni UP Demari: Ylen hyvä

Perjantai 23.9.2011 klo 7:12 - Mika Kari

Julkaistu Uutispäivä Demarissa 22.9.2011

Ylen hyvä
 
Kansanedustajakollegani James Hirvisaari (PS) hämmensi Ylen rahoituksesta käytävää keskustelua ehdottamalla Ylen lakkauttamista. Etelä-Suomen Sanomien haastattelussa hän toteaa ykskantaan: ?Niin kauan kuin Ylen säännöissä lukee, että yhtiön tehtävä on edistää monikulttuurisuutta eli aivopestä Suomen kansalaisia, en haluaisi antaa yhtiölle minkäänlaista tukea valtion rahoista.?
 
Kaikella kunnioituksella James, tuontasoiset kannanotot todistavat sen puolesta, että joidenkin kansalaisten asenteet tarvitsevat paitsi pesua, myös perusteellisempaa huoltoa.
 
Monikulttuurisuuden kammoamisessa on kyse vanhojen aikojen kaipuusta, jolloin kuunneltiin putkiradiota tuvan nurkassa. Ne ajat olivat helpompia. Oli vain yhdenlaista tietoa ja yhdenlaista isänmaallisuutta. Isänmaallisuudesta todisti valkoinen käsivarsinauha ja suojeluskuntamerkki, ei niinkään vielä tiedostamaton yhteinen kasallinen asenne, joka johti raskaiden sotien jälkeen isänmaan itsenäisyyden säilyttämiseen.
 
Menneisyyden sijaan keskustelussa Ylen rahoituksesta pitäisi katseet kääntää kohti tulevaisuutta. Esillä on ollut kysymys siitä, tuleeko Ylen näyttää suuria urheilukisoja, vai voisiko ne siirtää maksullisille kanaville. Mutta mikä ylipäätään on Yleisradion tehtävä nyt ja tulevaisuudessa?
 
Minun mielestäni Suomelle on ehdottoman tärkeää, että meillä on instituutio, jonka tehtävä on välittää tietoja ja uutisia, ei vain myydä niitä. Kun Ylen työntekijöiden ei tarvitse ensimmäisenä periaatteenaan uutistyössään pitää sitä, kuinka tämä journalismi myy, voivat he kirkuvien lööppien sijaan keskittyä asiajournalismiin. Laadukkaalle tiedonvälitykselle on kysyntää, jota markkinatoimijat eivät pysty kattamaan.
 
Budjettirahoitus on oikeudenmukainen ja tehokas tapa rahoittaa Ylen toiminta. Toisin kuin yksityisessä omistuksessa olevien mediatalojen, Ylen ei tarvitse uutisoinnissaan miellyttää omistajaansa. Ylen parlamentaarinen hallinta takaa sen, että kaikki poliittiset ryhmät saavat tarvittaessa osansa kritiikistä.
 
Hirvisaari haukkuu Ylen tuotantoa roskaksi, koska se ei sovi hänen omaan maailmankuvaansa. Sellainen yhteiskunta, jossa jokaiselle suodatettaisiin vain hänen ennakkokäsityksiinsä sopivaa tietoa olisi yhteiskunta, jossa ihmisten ajattelu ja mielipiteet eivät kehity. Ja sellainen yhteiskunta olisi sanalla sanoen hyvin ankea paikka.

Kolumni Uusi Lahti lehti : Päiväkodin ja hallinnon remonttia

Perjantai 23.9.2011 klo 6:59 - Mika Kari

Julkaistu Uusi Lahti lehdessä 21.9. 2010

Päiväkodin ja hallinnon remontti

Käynnistynyt kunnallispolitiikan syksy vaikuttaa päällisin puolin etenevän edellisvuosien tahtiin. Lahden kaupunginjohtaja esittelee talousarvioesitystään ensivuodelle ja kaupungin eri toimipisteet palvelevat kaupunkilaisia heidän monissa tarpeissaan. Kesälomien jälkeen kaupunki on taas täydessä työn touhussa. Syysillan kajossa on kuitenkin asioita mitkä laittavat kuntapoliitikon otsan kurttuun. Viime vuonna päätetystä Lahden kunnallisveron korotuksesta huolimatta kaupungilla on edelleen paljon tehtävää taloutensa kuntoon saattamisessa. Kunnallisten palveluiden järjestäminen on kallista puuhaa. Suomalaisten kuntien on syytä muistaa se tosiasia, että globaalin talouden taantuman näivettämästä valtiosta ei ole kuntien pelastajaksi. Valtio elvytti yli 3 vuoden ajan Suomalaista kansantaloutta miljardeilla, mutta nyt on valtion oman rahakirstun pohjassa euron mentävä reikä.
 
Vaikka kansainvälinen talous antaa aihetta omaan huoleen, on kaupungilla sen omissa toiminnoissa vielä paljon kehittämistä. Kytölän asukkaana sitä ihmettelee vasta parivuotta sitten valmistuneen Kytölän päiväkodin laajennusta ja Lahden uusia liikenneympyröitä, joista jälkimmäisiä tunnutaan tehtävän kuin paremman tekemisen puutteessa. En moiti työmiehiä, vaan puuttuvaa kaupungin kokonaissuunnittelua. Kyllä kaupungilla on oltava suuren päiväkodin suunnittelun ja rakentamisen yhteydessä nykyistä parempi kuva lähivuosien tilatarpeesta. Perusteltua on esittää kysymys: kenen intressissä on purkaa uuden päiväkodin julkisivua ja rakentaa lisäsiipeä ennen kuin maali on kuivunut rakennuksen seinästä sen valmistumisen jälkeen? Kenelle laitetaan lasku siitä haitasta ja kulusta, joka on syntynyt ylimääräisenä vaivana henkilökunnalle, lapsille ja vanhemmille tai rakennustöiden ajaksi tarvittavista korvaavien tilojen vuokrista? Hyötyjiä kokonaissuunnittelun puutteesta ovat jälleen uutta urakkaa tekevät rakennusliikkeet ja tästä laskun maksamme me veronmaksajat.
 
Olisi helppoa todeta edellisten esimerkkien olevan vain harmittomia yksittäistapauksia ja vetäytyä näennäisten perustelujen jälkeen takaisin mukavuusalueelle. Nyt on kuitenkin välttämätöntä etsiä asiallisia syitä kaupungin kokonaissuunnittelun puutteeseen. Onko kaupungin johtamisessa käytetty toimialamalli tehnyt toimialoista liian itsenäisiä vai eikö keskusjohdolla ole muilta töiltä aikaa toimialojen kanssa yhteiseen suunnitteluun. Vaikka esimerkit olivat rakentamisesta, niin vastaavaa osaoptimointia löytyy kaikilta toimialoilta ja keskushallinnosta.
 
Olisiko sittenkin kaupungin johtamisen suurimmat haasteet asioiden sijaan enemmänkin ajankäytössä ja puuttuvissa vastuissa? Tehdäänkö Lahdessa kokonaissuunnittelua? Kuka tekee, käsi ylös! Enemmänkin ajan henki on ollut erikoistua kuin hallita kokonaisuuksia, tämä näkyy myös kaupungin johtamisessa. Toimialat vie ja johto yrittää parhaansa mukaan pysyä perässä. Nyt kun ensivuoden talousarvio tulee taas ajankohtaiseksi, näkyy toimialojen vahva ote siinä, että talousarvion laadinnan todellisuuden tietää parhaiten vain toimialat itse. Sen paremmin kaupunginjohtaja, lautakunta, kaupunginhallitus kuin valtuusto eivät tunne talousarvion laadinnan todellista sisältöä. Asiantuntemus on toimialojen sisällä, enemmän tai vähemmän jakamattomana aarteena.
 
Tulevaisuuden Lahdessa on kaupungin toimintojen suunnittelu yhdistetty nykyistä huomattavasti tehokkaammin. Kaupunkia johtaa vaaleilla valittu pormestari. Virkamieskunnan ylimpänä, toimii ammattitaitoinen viranhaltija, joka johtaa yli 6 000 henkilön kaupunkikonsernin työntekijöitä kuin kenraali joukkojaan. Tapahtuuko tämä parhaillaan käynnissä olevan johtamisjärjestelmätyön toimesta, se jää nähtäväksi, mutta siitä olen jo varma, että vielä se päivä tulee.
 
Värikästä syksyä!
 
 
 

Presidenttipeliä ja roskamediaa

Torstai 18.8.2011 klo 10:51

Presidenttipeliä ja roskamediaa

Entisen pääministerin ja eduskunnan puhemiehen Paavo Lipposen ilmoitus presidenttikisaan lähtemisestä oli melkoinen paukku. Puolueen jäsenistön ja median täydellisesti yllättänyt ehdokkuus toi presidenttikisaan aivan uutta jännitystä. Ehdokasasettelun loppumetreillä saimme presidenttiehdokkaan, joka täyttää kaikki tehtävään tarvittavat mitat ja ominaisuudet. SDP:n puheenjohtajana 1993–2005 toimineen Lipposen ehdokkuus laittoi uuteen asentoon myös puolueen jäsenäänestykseen, josta tuli useiden poisjääntien jälkeen lähinnä muodollisuus Lipposen valinnalle puolueen viralliseksi ehdokkaaksi.

Gallupsuosion harjalla rullaluistelevan Sauli Niinistön kannalta tilanne on varsin mielenkiintoinen. Niinistön suosiota on median toimesta hehkutettu vuosia, vaikka varsinaiseksi ehdokkaaksi hän ilmoittautui lukuisten veivausten ja kieltäytymisten jälkeen vasta reilu kuukausi sitten. Uskon Lipposen mukaan lähdön olleen Niinistölle se pahin vaihtoehto. Näköpiirissä ei ollut Saulin kuningastiellä muuta uhkaajaa, kuin hänet hyvin tunteva Paavo. Lipposen hallituksissa oikeus- ja valtiovarainministerinä toimineen Niinistön pystyy parhaiten haastamaan sellainen henkilö joka tuntee hänet riittävän hyvin.

 

Niinistön taakse on pitkään rakennettu jo Kekkosen ajoilta tuttua henkilöpalvontakulttia, jota suurpääoma ja media häpeilemättömästi ja innokkaasti tukevat. Tästä hyvänä esimerkkinä on vain kaksi päivää Lipposen mukaan lähdön jälkeen iltapäivälehden mielipidemittaus, jossa lehti kertoi vaalien lopputuloksen. Ydin uutisessa oli se, ettei Lipponen saisi omia taakseen ja että neljännes demareista äänestäisi mieluummin Niinistöä kuin omaa ehdokastaan. Tämä ”uutinen” oli vaalipropagandaa pahimmasta päästä. Roskamedialle ei riitä enää se, että se tekisi vain uutisia tapahtuneista, vaan nyt halutaan tehdä oma presidentti jo etukäteen!

 

Niinistöstä on vuosien varrella rakennettu median kautta kuvaa maanisänä, joka sellaisenaan tuntuu olevan kovin vieras monille pitkään eduskunnassa vaikuttaneille kansanedustajille yli puoluerajojen. Mielenkiintoista on nähdä millainen ehdokas Niinistö lopulta on, kun hän joutuu ottamaan asioihin Lipposen vierellä todella kantaa, eikä vain luistelemaan Kataista ja omiaan härnäten, Palloliiton paita päällä ja kansansuosiota epämääräisellä eurolinjallaan kosiskellen.

 

Minä uskon että Lipposesta tulee seuraava tasavallan presidentti ja mielipiteeni tueksi en esitä mitään gallupia vaan historiallisen tosiasian. Vuonna 2000 SDP:n ehdokas Tarja Halonen oli näihin aikoihin gallupeissa sijalla neljä ja kärkipaikkaa piti kokoomuksen Riitta Uosukainen.  Vaalien asetelmat ovat nyt hyvin samanlaiset. Rakennettu kansansuosio kutistuu vaalikampanjan käynnistymisen jälkeen kun tv-kamerat käynnistetään ja ehdokkaita grillataan kysymyksillä.

 

Tarvitsemme kansaa kokoavaa presidenttiä. Sellainen presidentti ei vain mielistele kansaa, vaan pystyy myös asettumaan tehtävässään henkilöksi jota kuunnellaan. Minä uskon, että sellaisen presidentin myös saamme!

Kolumni: Uusi Lahti -lehti 6.7.2011

Torstai 18.8.2011 klo 10:49 - Mika Kari

Pormestari

 

Muutamia vuosikymmeniä sitten Lahden kaupunkia johti pormestari, joka oli samaa aikaa kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja kaupunginjohtaja. Asemansa mukaan hän oli Lahden sekä poliittinen, että virkamieskunnan kiistaton johtaja. Tuohon aikaan niin Suomessa kuin ulkomaillakin, vannottiin johtamisjärjestelmissä keskitettyyn johtajuuteen, kun eräänlainen suljettu ”bolitbyroo” malli oli voimissaan. Yhdelle johtajalle ja hänen virkamiesesikunnalle annettiin kaupunginavaimet valtuustokaudeksi. Verrattuna tämän ajan johtamiseen ero on suuri, sillä nykyään kaupunginjohtaja on kuin kurkku purkissa, vakituisessa työsuhteessa oleva virkamies ilman poliittista valtaa. Politiikan tekemisen sijaan hänen merkittävimpänä tehtävänä on valmistella asioita kaupunginhallitukselle päätettäväksi. Kaupunginjohtaja on virkamiestenjohtajana kaupungintalolla ilman omaa äänioikeutta. Kaupunkilaisten silmissä vastuu tehdyistä päätöksistä jää pääasiassa politiikoille.

 

Kaupunginhallitusta johtaa poliittinen johtaja, vaaleilla valittu kaupunginvaltuutettu, jonka kaupunginvaltuusto valitsee kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi käytännössä neljäksi vuodeksi. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja on kiistatta Lahden merkittävin vaaleilla valittu luottamushenkilö. Hänen roolinsa on kaupunginjohtajan tehtävästä poiketen johtaa määräaikaisessa tehtävässään kolleegoita, muita valtuutettuja, joiden toimikausi on yleensä rajattu neljään vuoteen. Mikäli hän jotain suurta ja kaupunkilaisten kannalta merkittävää haluaa tässä ajassa saada aikaan, on hänen syytä toimia nopeasti, sillä neljä vuotta on politiikan almanakoissa lyhyt aika. Varsinkin kun ottaa huomioon tehtävään laitettavissa olevan viikoittaisen ajan, sen ettei kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävä ole ammatti, vaan lähinnä vakavasti otettava harrastus.

 

Aika on muuttuvaista sorttia. Milloin demokratiassa kaivataan suurta viisasta johtajaa ja milloin taas keskustelevaa, erilaisia mielipiteitä laajasti huomioivaa johtajuutta. Itse kuulun jälkimmäisen johtamistyylin kannattajiin, siitäkin huolimatta, että asioiden valmisteleminen on laajassa joukossa hitaampaa. Hitaus on kuitenkin hintalappu sitä, että tietoa päätösten taustaksi haetaan laajasti, sillä viisaus ei asu ainoastaan kaupungintalolla. Asiat valmistuvat päätettäväksi omaa tahtiaan; Jalkarannan sairaala, Kartanon kaava, toriparkki, matkakeskus, talousarvio seuraavalle vuodelle jne. Kaupungintalolla päättäjien silmissä vilisevät kymmenet ja sadat miljoonat eurot ja kaikki luottavat siihen, että joku tätä orkesteria lopulta johtaa. Meidän päättäjien olisi syytä välillä kysyä itseltämme, kuka kaupunkia lopulta johtaa, tai vaihtoehtoisesti ketkä?

 

Valta kaupungintalolla on jaettu virkamiesten ja luottamushenkilöiden kesken edellä mainituilla, valmisteluvallalla, äänioikeudella, toimenkuvalla ja resursseilla. Voisiko tätä vakiintunutta jakoa muuttaa? Uskon että voitaisiin ja että olisi myös syytä. Kuntarakenteita pohdintaan ja kuntia yhdistetään, mutta vahvimmat ja järkähtämättömimmät rajalinjat tuntuvat olevan kaupunkien hallintomallien sisällä. Virkamiehet vievät ja luottamushenkilöt luottaa. Olisikin syytä rohkeammin arvioida sitä, voisiko kaupunginjohtajan ja kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävät yhdistää pormestarin tehtäväksi. Tällöin lahtelaiset pääsisivät neljän vuoden välein valitsemaan valtuutettujen lisäksi myös Lahden politiikan suunnan. Mikäli suunta ei miellyttäisi, olisi kaupunkilaisilla taas neljän vuoden päästä uusi mahdollisuus äänestää kaupunkilaisten parhaaksi toimivasta pormestarista, luottamushenkilöiden ja valmistelevien virkamiesten yhteisestä johtajasta. 

 

Kaupungin johtamisjärjestelmää päivitetään tulevana syksynä. Toivottavasti tätä pormestarimallia pohditaan vakavasti. Edellisellä kerralla vuonna 2002, puheet pormestarista ohitettiin sivua kääntämällä. Olimme tuolloin vihkiytyneet nykyiseen käytössä olevaan toimialamalliin Espoon kaupungin kokemuksien pohjalta. Hallintoa ei tule muuttaa vain muuttamisen halusta. Muutoksessa tärkeintä on löytää suunta, sinne minne halutaan päästä. Minä haluan kansanvaltaisempaan suuntaan, jossa vastuut ja valta asuvat samassa kammarissa, kaupunkilaisten kasvojen alla.

Kuherruskuukausi meni - asiat jäi

Torstai 2.6.2011 klo 13:32 - Mika Kari

Ensimmäisen kauden edustajalle eduskuntatyön alku on ollut poikkeuksellisen mielenkiintoinen. Pitkään venyneet hallitusneuvottelut ja eduskuntaryhmän kokoukset ovat luoneet odottavan alkutunnelman uusien edustajien koulutusten, valiokuntakokousten ja täysistuntojen väliin. Eduskuntatalo, edustajat ja henkilökunta ovat tulleet tutummiksi ja työn varsinaista käynnistymistä, uutta hallitusta ja sen uutta politiikkaa olen kaipaillen odotellut.

Eduskuntaryhmämme nimesi vaalien jälkeen hallitusneuvottelujen ajaksi edustajat eri tehtäviin. Minut valittiin eduskunnan hallintovaliokuntaan ja eduskuntaryhmämme työvaliokuntaan, minkä tehtävänä on valmistella erilaisia asioita eduskuntaryhmällemme. 

Edustajan työtäni olen tehnyt kuluneen kuukauden vielä ilman avustajaa. Olen kokousten ja erilaisten tapahtumien lisäksi tavannut ihmisiä niin Päijät-Hämeessä kuin Helsingissäkin. Yksi mielenkiintoisimmista kahdenkeskisistä keskusteluista oli Venäjän suurlähetystön edustajan tapaaminen, jossa keskustelimme Lahden seudun ja Pietarin alueen yhteistyön mahdollisuuksista.

Kataisen koollekutsumassa kuuden puolueen hallitusneuvotteluissa SDP oli mukana eiliseen iltaan saakka. Tiedän että demarit olivat Säätytalolla vakavilla mielellä neuvottelemassa tuloerojen kaventamisesta, johon keskeisenä osana kuuluu suora ja välillinen verotus. Tämä vaatimus katkaisi kuitenkin Kataisen johtaman karavaanin kamelin selän. Yllätys oli melkoinen, sillä vain muutama tunti ennen neuvottelujen päättymistä olimme jo valmistautumassa puolueena hallitusohjelman käsittelemiseen.

Jää nähtäväksi pitääkö median tieto paikkaansa siitä, että Kokoomus ja Keskusta olisivat jo muutama päivä sitten taustalla sopineet hallitusyhteistyön aloittamisesta? Merkittävää tässä olisi se, että tämä olisi tehty samaan aikaan, kun toisaalla jo valmistauduttiin yhteiseen ohjelmaan! Tosin median suhteen olen tullut jo sen verran kriittiseksi, että pidän tuota vielä huhuna ja ylimääräisen dramatiikan hakemisena.

Keskustan johtamalle edelliselle porvarihallitukselle kävi miten kävi. Mikäli Keskusta lähtisi todellisen vaalitappion jälkeen Kokoomuksen apupuolueeksi, lähes samanlaiseen porvarihallitukseen, olisi se iso riski puolueen tulevalle kannatukselle. Toisaalta isompi riski Keskustalle voisi olla se, että tulisi uudet vaalit, jossa talousvaikeuksissa oleva Keskusta menettäisi kannatustaan populisteille entistä enemmän.

Itse olisin toivonut kokoomuksen, demareiden ja perussuomalaisten vahvaa enemmistöhallitusta. Tämä olisi pitänyt toteutua vaalituloksen pohjalta. Tämä ei toteutunut, vaikka SDP:n vaatimuksesta tapahtui laajasti hyväksytty Suomen EU talouspolitiikan suunnan muutos. Lopetimme jatkossa vastikkeettoman kotimaisen rahan jakamisen talouskriisien hoidossa. Hallitusneuvotteluista ulos jäänneille Perussuomalaisille (Soinille) tämä ei kelvannut. Heidän todellista syytä hallitusvastuusta väistämiseen voi kyllä hakea jostain muualta kuin itse asiasta, sillä niin iso on EU politiikaan saatu suunnan muutos.

Puheista huolimatta yhtään euroa ei Suomesta ole lähdössä ulkomaille, vaan kyseessä on lainojen takauksesta johon Suomi saa jatkossa velalliselta täydet vakuudet. Henkilökohtaisesti harmittaa vain se, että ns. portugalipakettiin vastike-ehdon tekemiseen ei ollut enää aikaa, koska porvarihallitus oli paketin jo ehtinyt viimetöinään käytännössä rakentamaan.

Neuvottelut tulevat vielä jatkumaan ja erilaisia vaihtoehtoja haetaan vielä useampia. Sitä mihin vaihtoehtoon SDP tulee olemaan valmis, on vielä ennakolta mahdotonta sanoa. Vaihtoehdoistamme keskustelemme seuraavan kerran huomenna.

Toivon, että Suomalaiseen politiikkaan vuosikymmeniä kuuluneet vakaus ja asioiden johdonmukaisuus palautuvat,  sillä kotimaan ja meidän ihmisten etujen ajamisen tarpeet eivät ole hallitusneuvottelujen aikana mihinkään kadonneet.

Kiitos! Työ edustajana alkaa.

Torstai 21.4.2011 klo 7:09 - Mika Kari

Lämmin kiitos saamistani äänistä ihan jokaiselle.  Ensimmäisenkauden kansanedustajan tehtävä varmistui eilen vahvistetun tarkistuslaskennan jälkeen 5280:llä äänellä. Aloitan työni kansanedustajana luottavaisin mielin, vahvan tuen saattelemana. Tästä se varsinainen työ vasta alkaa.

Eduskuntaryhmämme ns. järjestäytymiskokous pidetään tänään eduskunnassa. Ryhmällemme valitaan johto ja muut toimihenkilöt. Tapaamme samalla myös ensimmäistä kertaa uusien edustajien kesken.  Pääsiäisen jälkeen ensi tiistaina työ alkaa valtakirjojen tarkastamisella.

 Hyvää ja rauhallista pääsiäistä.

Tänään on aika vaihtaa politiikan suuntaa

Sunnuntai 17.4.2011 klo 16:40 - Mika Kari

 Hyvä äänestäjä,

Tänään ratkaistaan suomalaisen politiikan suunta tulevaksi neljäksi vuodeksi. Työ, oikeudenmukaisuus, maksuton koulutus, eläkkeet, vanhuudenturva ja julkisten palveluiden saatavuus ym. ovat asioita joista tänään päätetään. Ehdokkaana olen kampanjatyöni tehnyt ja nyt on äänestäjien vuoro.

Olen kiertänyt vaalien aikana yli kaksi kuukautta toreja, kauppakeskuksia, markettien pihoja, vaalipaneeleita ja erilaisia tilaisuuksia tavatakseni ihmisiä. Olemme tukiryhmäni kanssa tavoittaneet yli 15 000 ihmistä ja olen käynyt satoja keskusteluja suomalaisesta arjesta. Suuren vaikutuksen minuun on tehnyt se, kuinka paljon ihmiset toivovat eduskunnalta parempia päätöksiä.

Oikeudenmukaisuuteen pyrkiminen ei ole yhteiskunnassa enää itsestäänselvyys, vaan yhä useammat meistä kokevat eriarvoistumista ja luokkayhteiskunnan paluuta arjessaan.

Helmikuun alusta alkanutta vaalityötäni on ollut erittäin mukava tehdä. Parasta kaikessa on ollut ihmisten tapaaminen. Vaalikentillä käydyistä keskusteluista saa hyvän kuvan siitä, millaisessa Suomessa elämme 2010 luvulla. Yhteiskunnassamme on edelleen paljon hyvää ja puolustettavaa, mutta myös hyvin paljon korjattavaa.

Nyt on aika äänestää.  Näissä vaaleissa jokainen ääni tulee merkitsemään erityisen paljon. Annetaan äänemme kuulua, paremmille päätöksille!

 

Kolumni: Lahtelaiset ja Suomen valtio mukaan Lahden kehittämiseen

Keskiviikko 13.4.2011 klo 10:21 - Mika Kari

Julkaistu: Uusi-Lahti lehti, Kaupungintalolta kuultuna 13.4.2011

 

Kevään aikana kaupungissamme on kirjoitettu poikkeuksellisen paljon keskustamme kehittämisestä. Erittäin positiivista on ollut kaupunkilehtemme ottama rooli toimia kaupunkilaisten yhteisenä äänitorvena kaupunkimme kehittämiseksi. Uusi-Lahti on antanut kaupunkilaisten äänen kuulua.  Ideoita on esitetty mm. tornitalon rakentamiseksi ala-torille, torialueen elävöittämistä ja rautatieaseman alueen keittämistä nykyaikaiseksi matkakeskukseksi.

 Erilaisia ideoita on sinkoillut, vaan se kuuluisa punainen lanka kaupunkimme keskustan keittämisessä on vielä hahmottumatta. Lahdessa onkin syytä saada aikaan pikaisesti konkreettinen esitys ydinkeskustan kaupallisten ja julkisten palveluiden suunnitelmaksi. Tähän kokonaissuunnitelmaan tarvitaan toteuttamisaikataulujen lisäksi koota myös yhteistyökumppanit, sillä hankkeiden toteuttamiseksi tarvitsemme myös ulkopuolista rahoitusta, koska Lahden kaupungin omat rahat ovat suureksi osaksi kiinni julkisten palveluiden ja investointien rahoittamisessa.

Yhdeksi keskeisemmäksi yhteistyökumppaniksi onkin saatava Suomen valtio. Liikenne- ja viestintäministeriön alainen ratahallintokeskus on ratkaisevassa roolissa mm. aseman seudun kehittämisessä.  Pohdiskelut asemanaukion läpimenevän Mannerheiminkadun saamista autokannen alle tai Mytäjäisen ratapiha-alueen siirtämiseksi ja alueen jatkokehittäminen muuhun käyttöön, vaativat valtion selkeää ohjausta ja tukea kaupunkimme kehittämiseksi.

 

 

 

 

 

 

Tampereen seudulla kaupungin ja sen lähikuntien kehittämisponnisteluiden tueksi on tullut valtio. Tampereen kaupunkiseudun kunnat, ympäristöministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, liikennevirasto ja Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ovat neuvotelleet aiesopimusehdotuksen vuosille 2011–2012.

Tampereen ja valtion tekemä aiesopimus perustuu Tampereen kaupunkiseudun kuntien hyväksymään yhdyskuntarakenteen hankekokonaisuuteen sekä valtioneuvoston selontekoon kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Aiesopimuksen mukaan, tavoitteena on edistää rakennesuunnitelman, asuntopoliittisen ohjelman, liikennejärjestelmäsuunnitelman ja ilmastostrategian toteuttamista Tampereen kaupunkiseudulla. Tätä tarvitsee myös Lahti!

Tähän samaan kehityksen kelkkaan tule Lahden ja koko kaupunkiseutujemme kuntien pyrkiä eduskuntavaalien jälkeen. Valtion panosta tarvitaan, sillä isojen kaupunkiseutujen kehittämisen tarpeet ovat suuremmat kuin niiden omat mahdollisuutensa.  Suomessa väestö keskittyy kaupunkiseuduille ja Lahdenkin lähes prosenttiyksikön asukasluvun kasvu lisää paineita julkisten palveluiden, kuten asutuksen, koulujen ja terveyspalveluiden kehittämiseksi.

 Lopuksi esitän vielä yhden toiveen Lahtelaisen päätöksenteko kulttuurin kehittämiseksi.  Kuten kirjoitukseni aloitin, on meidän kaikkien lahtelaisten yhteinen kansalaiskeskustelu kaupunkimme kehittämiseksi välttämätöntä.Viime vuosikymmenen aikana on Lahdessa kovin moni kaupunkilaisia puhuttanut päätös tehty vain yhden äänen enemmistöllä.

Kaavoitusasioissa, jotka ovat meille kaikille kaupunkilaisille yhteisiä, se ei ole kestävä tie. Kaupunkisuunnittelun on oltava nykyistä selkeäpää ja johdonmukaisempaa. Meitä päätöksentekijöitä ei saa virkamiesten toimesta ajaa enää jatkossa siihen, että suunnitelmat Lahden kehittämiseksi ovat vaikeaselkoisia tai tulevista päätöksistä riippuvaisia kuten oli esim. Rantakartanon asemakaava asiassa.

Kokonaiskuva Lahdesta vuodelle 2020 tulee rakentaa yhdessä kaupunkilaisten kanssa. Voisiko olla aika perustaa kaupunkisuunnittelu lautakunta? Tämän tehtävänä olisi toimia Uusi-Lahti lehden hengessä, ottaen haltuunsa kansalaiskeskustelun ja kaupunkilaisten ideat kaupunkikuvamme rakentamiseksi tulevien vuosikymmenten kaupunkilaisille.

 

 

 

 

 

Tuloerojen kasvu puhuttaa

Keskiviikko 23.3.2011 klo 7:28 - Mika Kari

Kevään eduskuntavaalit ovat suurelta osin myös tulonjako vaalit. Vaaleissa päätetään siitä, miten Suomessa tulevat pärjäämään lapsiperheet, opiskelijat, eläkeläiset, pienet työeläkkeensaajat, syrjäytyneet ja toimeentulotuen varassa elävät ihmiset. Köyhyys on yleistyvä yhteiskunnallinen ongelma, joka lisää yhteiskunnan epävakautta ja ihmisten välisiä sosiaalisia eroja.

Tuloerojen kasvun myötä köyhyys lisääntyy maassamme määrällisesti huolestuttavan kovaa vauhtia. Tutkimusten mukaan välillisten verojen, kuten energiaverojen korotukset ovat lisänneet köyhyyttä määrällisesti eniten.

Viimeisiä viikkojaan istuvan oikeistohallituksen ohjelmaan on kirjoitettu hienolta kuulostava lupaus siitä, ettei ketään jätetä yksin. Kaikkein pienimpien eläkkeiden korottamista lukuun ottamatta lupaus on jäänyt kuitenkin korulauseeksi. Köyhyysrajan alapuolelle jääneiden lapsiperheiden määrä on tämän hallituskauden aikana kasvanut, samoin kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä.

Yhteiskunnassa kaikkein vaikeimpaan asemaan joutuneiden ihmisten turvaksi säädetyn toimeentulotuen tasoa ei ole korotettu. Koulutukseen tai työhön osallistumattomilta nuorilta tukea on päinvastoin leikattu kannustamisen nimissä.

Sosialidemokraattien mielestä peruspäivärahaa, työmarkkinatukea sekä pienimpiä sairaus- ja vanhempainrahoja on korotettava sadalla eurolla. Laskelmien mukaan tämän korotuksen kokonaiskustannukset ovat valtiolle n.150 miljoonaa euroa. Pieni panostus köyhyyden vähentämiseksi, kun tämä suhteutetaan oikeistohallituksen rikkaille antamaan vero-aleeseen, joka on tällä vaalikaudella maksanut yhteiskunnalle 4 000 miljoonaa euroa.

Köyhimpien ihmisten tuloista jokainen euro palautuu takaisin kulutukseen. Kansanedustajien päätettävissä on se, halutaanko köyhyyttä Suomesta vähentää. Rahasta se ei ole kiinni, kyse on vain arvovalinnasta.

Ajatuksia naistenpäivänä

Tiistai 8.3.2011 klo 15:29 - Mika Kari

Olin tänään Lanun aukiolla Lahdessa jakamassa 300 ruusua kansainvälisen naistenpäivän merkeissä. Tuntui hyvältä saada ihmisiä hyvälle tuulelle ja hymyilemään. Pieni ele tuntui piristävän paljon.

Yksinäisyyttäkin ihmiset kokevat, sillä useat naisista sanoivat että tämä on ainoa ruusu jonka he tänään saavat. Yksinäisyys ei  näy ihmisestä päältä, emmekä huomaa yksinäistä auttaa niinkuin auttaisimme jalkansa loukannutta ihmistä joka on kiipeämässä kainalosauvoineen linja-autoon.

Hymyllä voi kuitenkin auttaa aina, tietämättäänkin, ruusulla tai ilman, tämän sain tänään huomata.

 

Tietoa naistenpäivästä:

YK otti naistenpäivän teemapäiviensä listaan kansainvälisenä naistenvuonna 1975. Juuret tapahtumalla on 1900-luvun taitteen Yhdysvalloissa, New Yorkissa, jossa 1857 työläisnaiset osoittivat mieltään alhaisia palkkoja, pitkiä työaikoja ja epäinhimillisiä työoloja vastaan.

Vuodesta 1990 se on ollut myös suomalaisessa almanakassa.

Monissa maissa naistenpäivä on pyhäpäivä. Naistenpäivänä kiinnitetään huomiota tasa-arvon ja naisten oikeuksien toteutumiseen ympäri maailmaa.

Tärkeitä etappeja suomalaisnaisten tasa-arvolle ovat olleet muun muassa vuodet 1906 (äänioikeus), 1929 (avioliittolaki), 1962 (periaate samapalkkaisuudesta sekä julkisella että yksityisellä sektorilla), 1970 (laki raskauden keskeyttämisestä), 1986 (laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta), 1994 (avioliitossa tapahtuvan raiskauksen kriminalisointi yhtenä viimeisistä EU-maista) sekä vuosi 2000 (tasavallan presidentiksi valittiin ensimmäinen naispuolinen ehdokas). 

Viite: YLE

Riihimäki, Hämeenlinna ja Lahti, laajan metropolialueen radanvarsikaupungit?

Torstai 3.3.2011 klo 23:07 - Mika Kari

Viime vuonna valmistuneessa Jyväskylän yliopiston tekemässä tutkimuksessa selvitettiin Helsingin metropolialueen uudistumiskykyä ja menestymisen edellytyksiä. Painoa ja mielenkiintoa tälle selvitykselle antaa se tosiasia, että Helsingin metropolialue on vajaan puolentoista miljoonan asukkaan elinympäristö, jossa syntyy 34 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Tällä alueella käytetään valtakunnan tutkimus- ja kehittämispanoksista noin 40 prosenttia. Suomen työvoimasta ylikolmannes työskentelee metropolialueella, joka syystä määritellään Suomen talouskasvun moottoriksi ja maan ainoaksi kansainvälisesti merkittäväksi suurkaupunkiseuduksi.

 

Suuresta ja merkittävästä asemastaan huolimatta, metropolilla ei ole virallista juridista asemaa eikä muodollista sisältöä. Maan nykyisen hallituksen toimet metropolipolitiikan synnyttämisessä eivät ole tuottaneet näkyviä tuloksia. Ilmassa on myös se, miten laajasti metropolipolitiikan heijastusvaikutukset huomioidaan pääkaupunkiseutua laajemmalla alueella.

 

Tutkimuksessa metropoli määriteltiin toiminnallisena alueena, ei niinkään hallinnollisena rakenteena. Metropolin ytimen muodostavat pääkaupunkiseudun suuret kunnat. Laajalla kehällä ovat huomattavasti pienemmät kymmenen ympäröivää kuntaa ja kaupunkia, johon kuuluvat Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti. Tältä metropolipolitiikka näyttää kartalla, mutta voisiko se näkyä yhteisenä politiikkana laajemmallakin alueella?

 

Matti Vanhasen 2 hallituksen toimesta maasta purettiin lääninhallinto järjestelmän ja synnytettiin moniportainen elinkeino-, liikenne-, ja ympäristöhallinto täydennettynä aluehallintoviranomaistehtävillä. Tämän rakenteen yhteyteen luotiin maahamme yhdeksän maakuntien yhteistoiminta-aluetta. Näiden tehtäviksi annettiin aluekehityslain mukaan maakunnan liitoilta ne tehtävät, jotka ovat alueen pitkäjänteisen kehittämisen kannalta merkittäviä, mm. alueiden kehittämiseen merkittävästi vaikuttavat suunnitelmat, jotka koskevat yhteistoiminta-aluetta yhteisesti.

 

Yhden edellä mainituista yhteistoiminta-alueista muodostavat Uudenmaan, Hämeen ja Päijät-Hämeen maakunnat. Yhteistoiminta tämän alueen sisällä kytkee metropoliin myös pääkaupunkiseudun kuntia etäisempiä alueita. Vaikka metropolipolitiikka asiatasolla kuuluukin vain pääkaupunkiseudun kunnille, olisi mielekästä pohtia miten metropoliseudun lähiympäristö voisi palvella pääkaupunkiseudun kasvupaineiden puskurina. Eduskuntavaalien jälkeen koottavan uuden hallituksen toivoisin nykyistä monipuolisemmin pohtivan mm. sitä, miten esim. Riihimäki, Hämeenlinna ja Lahti radanvarsikaupunkeina voisivat nykyistä tehokkaammin liittyä osaksi toimivaa metropolialueen työssäkäyntialuetta.

 

Tutkimuksessa viitataan siihen, että Helsingin metropolialueen kestävä yhdyskuntarakenne edellyttää rakentamisen ohjaamista lähemmäs nykyistä asutusta ja raideliikenteen asemia. Voisiko tämän näkökulman liittää metropolipolitiikan isoon kuvaan koskemaan myös Etelä-Hämettä?  Pääkaupunkiseudun kasvun hillitsemiseksi olisi mielekästä etsiä mm. asumisen osalta edullisimpien asumiskustannuksien kaupungeista helpotusta pääkaupunkiseudun pilviä hipoviin rakentamisen kustannuksiin. Hämeestä löytyy oikeita kaupunkeja myös pääkaupunkiseudun lähiöiden ja naapuri kylien asukkaille, vain reilun puolen tunnin junamatkan päästä, Helsingin sydämestä

Valmistumista ja keskeneräistä

Tiistai 8.2.2011 klo 23:57 - Mika Kari

Sain reilu kuukausi sitten, ennen joulua, suuren henkilökohtaisen projektini päätökseen. Valmistuin 1,5 vuoden opiskelun jälkeen Humanistisesta ammattikorkeakoulusta yhteisöpedagogiksi. Opiskelin perhe-elämän, työn ja yhteiskunnallisten tehtävieni lomassa, usein hyvinkin tiukan aikataulun paineessa. Todistukseni oli minulle joululahja, jonka itselleni valmistin ja suuri pitkäaikainen tavoitteeni. Tämä oli mahdollista monen läheisen ihmisen tuella, josta olen hyvin kiitollinen.

 

Vuoden vaihduttua edessä oli tammikuu, joka näin jälkeenpäin katsottuna oli koko työelämäni haasteellisinta aikaa. Kiirettä ja erilaisia asioita joita nykyinen työelämä on liiaksikin täynnä.  Työelämä vaatii aikaa ja paneutumista. Yhä useammin politiikan ja työelämän välillä on tehtävä myös valintoja. Varsin vaiettu tosiasia on se, että työelämän ja politiikan yhdistäminen kuntien johtavissa poliittisissa tehtävissä on epäinhimillisen rankkaa. Ahkeran ja tunnollisen johtavan poliitikon on venyttävä välillä mahdottomuuksiin, ollakseen samaan aikaan hyvä myös työelämässä. Aina tämä ei kuitenkaan onnistu, ja on pakko tehdä valintoja. Minulle tammikuu oli täyttä työtä, valitsin sen, että olen hyvä esimies ja työkaveri. Se avasi silmät, eläköön työelämä!

 

Kovan paineen keskellä tekemäni valinta ei ollut helppo, mutta se auttoi näkemään asioita taas toisella tavalla. Kunnallispolitiikassa johtavissa asemissa toimiminen on jo niin kovaa, että siitä on leikki kaukana. Tällä vauhdilla johtotehtävissä toimivat luottamushenkilöt eivät enää kauaa voi olla samaan aikaan työelämässä. Tämä kehitys tulee hyvin lyhyessä ajassa johtamaan siihen, että sellaiset työikäiset ihmiset joilla olisi myös annettavaa kunnallispolitiikassa, eivät enää rekrytoidu johtaviin luottamustehtäviin. Pätevyyden sijaan valintaperusteeksi tulee se, onko johtavalla poliitikolla aikaa hoitaa tehtäväänsä. Mikäli tähän kehitykseen ei tulla puuttumaan, on seurauksena kunnallispolitiikan tason totaalinen mahalasku.

 

Tuntuu helpottavalta kun olen saanut siirrettyä ajatukseni kirjalliseen muotoon. Siinä se on, mustaa valkoisella. Keskeneräistä vielä, mutta toivon todella, että asiaa aletaan kunnissa ja kuntayhtymissä pohtimaan.